Mattsin palsta

Matts
Registered user
Viestit: 211
Liittynyt: 29 Maalis 2010 18:24
14

Viesti Kirjoittaja Matts »

Hei,

Kuvista näkyy, että poikasella on jokin terveydellinen ongelma. Voisiko kalansyöjä olla altis ruodoista aiheutuville vammoille, tuskin se kovin yleistä on? Kun emo ei enää siististi poikasta syötä - se nälkäisenä repii ja hotkii itse saaliinsa, jotta sisarukset eivät kalaa veisi - on se kuitenkin altis tällaisillekin vammoille. Kuten olen aikaisemmin kertonut, tunnetaan tapaus, jossa poikanen on tukehtunut, kun oksennuspallon sisältämä korsi tunkeutui poikasen nenäonteloon jumittaen sen henkitorven. Hailuodon poikasen äänen muuttuminen voi viitata siihen, että vika olisi kurkun-henkitorven alueella. Myös saaliskaloissa saattaisi olla pyydystysvälineistä peräisin olevia koukkuja tms. Voimme toistaiseksi vain seurata tilannetta ja toivoa parasta.

Pikaista paranemista t. Matts
Avatar
Millan
Registered user
Viestit: 6507
Liittynyt: 27 Syys 2009 20:52
14
Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finland

Viesti Kirjoittaja Millan »

Lähetin Mattsille tämän kuvan sääksien ja meidän yhteisestä ilonaiheesta! Sivulta 116.
Kuva
@ Voitto Pulkkinen


Hieno saalis ja hyvin keskimmäiselle maistuu!

Onkohan se naaraan pyydystämä? Naaras on urosta vajaat 20 % suurempi, jollon myös saalis voi olla keskimäärin hieman kookkaampaa. Naaraan aloitettua kalastuksen näyttää nyt siltä, että saalista on pesälle tullut runsaammin ja sen kokokin on aiempaa suurempi. Ainakin teoriassa saaliin kokoero vähentää sukupuolten välistä kilpailua, mitä tapahtuu pääasiassa pesinnän ulkopuolella talvehtimisalueilla.

Näkymä on terapeuttinen t. Matts
Marita...sääksikummitäti
Matts
Registered user
Viestit: 211
Liittynyt: 29 Maalis 2010 18:24
14

Viesti Kirjoittaja Matts »

Poikanen ryhtyy kalastamaan

Poikaset saattavat noin pari viikkoa lentoonlähdöstä alkaa seurata emoa veden ylle ja nähdä sen myös saalistavan. Aiemmin arveltiin, että varsinkin uros opettaa lentopoikaset kalastamaan. Sääksenpoikasten siirtoistutusten yhteydessä havaittiin, että emoistaan erotetut - tekopesään ruokitut - poikaset osasivat saalistaa, vaikka eivät olleet välttämättä koskaan aikuista sääkseä nähneetkään. Kyky on myötäsyntyinen.
Lentopoikaset harjoittelevat kaikenlaisia saalistamisessakin tarpeellisia temppuja. Yksi nettikuvissakin nähty temppu on pesämateriaalin kuljetus ja sen tuominen takaisin pesälle, kuin saaliskalaa ikään. Ne tekevät ilmakuljetuksia myös emon tuomalla kalalla. Toinen temppu on ”kuivaharjoittelu”, jossa lentopoikanen suorittaa ilmasyöksyjä jalat ja pää ojennettuina saalistusasentoon. Tätä poikanen suorittaa sekä veden että kuivan maan yllä ja se voi napata mukaansa puusta oksan, havuja tms. Poikaset aloittavat kalastusyrityksensä keskimäärin vajaan kolmen viikon päästä lentoonlähdöstä (n. 17 vrk), mutta ovat vielä hyvin riippuvaisia emojen ruokinnasta. Pääsääntöisesti pesälle märkänä tullut poikanen on ainakin yrittänyt saalistusta ja kalan kanssa tullut poikanen on sen itse pyydystänyt. Pesinnän loppupuolella emojen saaliintuonti vähenee, mutta sillä ei arvella olevan mitään ”kasvatuksellista” tarkoitusta. Lentopoikasvaihe kestää niukasti yli kuukauden, minkä jälkeen poikaset itsenäistyvät ja jättävät reviirin. Tiedot perustuvat Skotlantilaisiin ja Pohjois-Amerikkalaisiin tutkimuksiin.

Kalastusterveisin Matts
Avatar
Millan
Registered user
Viestit: 6507
Liittynyt: 27 Syys 2009 20:52
14
Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finland

Viesti Kirjoittaja Millan »

Ihmetelkäämme luottaen sääksien elämää...

Noona lähetti sähköpostilla kuvan ja kysymyksen Saaristomeren "vanhalta puolelta" , kuvan oli ottanut Cindy. Kysymys kuuluu: Mitä tästä häränpyllystä olisi sanottavaa? Voiko lintu kompastua niin, että se tuiskahtaa nenälleen vai onko kysymyksessä jokin vika?

Kuva

Ja vastasin Noonalle näin: Olen tuon nuorimman nähnyt tekevän tuota samaa pesäpohjan laajennus/tasaus syöksyä, mitä emot pesinnän alkuvaiheessa tekevät. Eli rinnallaan työntävät pesämateriaalia kauemmas työntäen samalla takajaloillaan pontevasti.

Ja vielä Mattsilta vastaus:

Olen kyllä äimän käkenä!

Livestä olisi näkynyt koko tapahtuma, mutta kuvasta vain osa siitä. Niin määrätietoiselta asento näyttää, etten pelkkään kompastumiseen usko. Muilta osin voi vain spekuloida, yrittääkö poikanen puolimakuulta ulostaa vai harjoitella pesäkuopan kaivuuta järjestääkseen itselleen tasaista petiä, taikka mitä?

Sääksenelämää on joskus sen verran vaikeaa tulkita, että täytyy vain ihmetellä. t Matts
Marita...sääksikummitäti
Matts
Registered user
Viestit: 211
Liittynyt: 29 Maalis 2010 18:24
14

Viesti Kirjoittaja Matts »

Pesän puolustus.

Poikaset puolustavat pesää kaikenlaisilta tunkeilijoilta - vieraita lajeja ja oman lajin tunkeilijoita vastaan- Sitä poikaset tekevät myös yhteistyössä toistensa ja emojen kanssa, jos ne ovat paikalla. Pesältä karkoittamista harjoitellaan joskus ihan leikkimielisesti sellaisten lajien kanssa, joista ei ole vaaraa. Jos kuvan sääksi on pesätunkeilija - kuten nopeasti vilkaistuna näyttää - sen kuuluukin tulla tönityksi. Joskus poikaset yrittävät karkottaa myös toisiaankin pesältä varsinkin, jos ravintokilpailu on kova. Pidän kuitenkin sitä Hailuodon tapauksessa epätodennäköisenä. Välillä oikeajalkainen näytti dominoivan pesän tapahtumia. Ottaen kuitenkin huomioon, että sillä aiemmin oli terveydellisiä ongelmia, sen puuttuminen pesältä oli oletetumpaa, kuin kahden muun poikasen osalta ikäjärjestyksestä huolimatta. Toivottavasti se kuitenkin jostakin ilmaantuu, kun se iältään ei olisi vielä valmis itsenäiseen elämään. Emot tuovat saaliin yleensä aina pesälle, mutta olen kerran nähnyt sääksiemon ruokkivan lentopoikasta kivikolla. Tämän valossa olisi ainakin teoreettisesti mahdollista, että se viettäisi elämäänsä poissa kuvasektorin suomasta julkisuudesta. Jos taas on käynyt toisin, toivon vähintäänkin rengaslöytöä.

Kyytiä pesätunkeilijoille t. Matts



Tässä kysymykseni eilen nyt yllä olevaan vastaukseen:

Eihän, tässä tapauksessa nuorin ja vanhin, jotka nyt ovat tänään olleet pesällä ja sen läheisyydessä, voi tai siis halua estää keskimmäistä tulemasta pesälle? Tätä on sivustolla pohdittu.

Ja tänään on ollut lähes yhtäjaksoinen hälyytys poikasilla päällä, huoli pesästä. Ja Voitto onneksi sai kuvan tästä häiriköstä. Näin livestä ilmeisesti tästä vähän myöhemmän hetken jossa poikaset, etenkin ihan lähellä oleva, tönäisi rinnuksillaan tätä samaa.

Kuva
@ Voitto Pulkkinen

Millan
Avatar
Millan
Registered user
Viestit: 6507
Liittynyt: 27 Syys 2009 20:52
14
Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finland

Viesti Kirjoittaja Millan »

Hei, kahden alimman kuvan välillä olivat Nemo ja vanhin poikanen kuvan ulkopuolella, siipi vilahteli välillä tuossa pesän vasemmassa nurkassa vikinän säestyksellä. Siinähän on se kelopuu. Oletan että Nemo lähti jostain syystä kovin pian lentoon ja poikasella oli jalka kalassa jo kiinni. Kyllä on sääksien jalat, kynnet vaarassa.

Eli, onko tämä niin vaarallista miltä se näyttää??

Klo 9.10.50
Kuva
Kuva klo 9.10.55
Kuva
Klo 9.12.30.
Kuva
@ Voitto Pulkkinen




Marita...sääksikummitäti
Matts
Registered user
Viestit: 211
Liittynyt: 29 Maalis 2010 18:24
14

Viesti Kirjoittaja Matts »

Kestääkö jalka?

Sääksen jaloista ei tarvitse huolehtia. Kyllä ne kestävät rajuakin kamppailua ravinnosta. Rengastajana olen moneen jalkaan tutustunut ja saanut itsekin tuta rajua kynsimistä. Jalka on sääksen tärkein ravinnonpyydystysväline, rakenteeltaan vankka ja kovien ”dinosauruskilpien suojaama”. Suuremmatkin petolinnut käyvät parinmuodostukseen kuuluvia rituaaleja ja reviirikamppailuja tarttuen toisiaan ilmassa jaloista, suorittaen kieppuvaa parisyöksyä alaspäin. Silloin tällöin joku merikotka on vammautunut tai kuollut taisteluparin törmättyä maahan.

Kyllä kestää t. Matts
Matts
Registered user
Viestit: 211
Liittynyt: 29 Maalis 2010 18:24
14

Viesti Kirjoittaja Matts »

Lähtö mielessä - Varhaiskypsyys mahdollista?

Poikasten lähdöistä on melkoisen vaikea mitään perusteellista ja loogisesti johdettavissa olevaa mallia esittää. Hailuodon poikasten lähdöt näyttävät olevan pikkuisen erilaisia, kuin mitä voimme Seilissä havaita, vaikka siellä poikaset ovat hiukan nuorempia. Vertailun vuoksi onkin mielenkiintoista seurata linjataulun tapahtumia. Käsittääkseni sääksille sekä poikasille että aikuisille muuttovire kypsyy omassa tahdissaan ja kukin lähtee sitten sisäisen kellonsa määräämässä ajassa. Jos nuorin on sorsastuskauden alusta ja mahdollisilta saalistajiltaan selviytynyt on täysin mahdollista, että se on itsenäistynyt ja lähtenyt omille teilleen. Poikueessa saattaa ainakin teoriassa olla mm. sukupuolesta johtuvia kypsyyseroja, mutta tieteellisen näytön puuttuessa tämä jää spekulaation tasolle.

Sääksiterveisin Matts

PS. Hieman ristiriitaisin ajatuksin odotan rengaslöytöjä vaikka en niitä toivoisikaan.
Matts
Registered user
Viestit: 211
Liittynyt: 29 Maalis 2010 18:24
14

Viesti Kirjoittaja Matts »

Sääksien renkaista vielä:

Nyt on ollut pohdintoja, että miksi ei sääksillä voitaisi käyttää isoja värirenkaita. Molly löysi Saaritomeren sivuilta kysymyksen ja vastauksen asiasta. Siitä saa sellaisen kuvat, että värillisä renkaita on joskus sääksillä käytetty.

Rengasasiaa olet kirjoittanut aiemminkin sivuilla 24.05.2010 ja 30.07.2011.

Millan

Hei!

Käsittelin tätä värirengasasiaa vielä 27.7.2010, jolloin totesin varmaan sen, että sääksien värirengastamista on kokeiltu, mutta sillä ei saavutettu tavoiteltua tieteellistä informaatiota. Rengastuksen tulee antaa linnun elämästä tärkeää tietoa ja parhaassa tapauksessa se palvelisi myös lajinsuojelua sekä sen suunnittelua edistäviä toimenpiteitä. Myös eettiset näkökohdat on otettava huomioon kiinnitettäessä lintuihin ylimääräisiä renkaita.
Isojen petolintujen renkaita luetaan kaukoputkella tutkimushaaskoilla, joilla vierailee keväisin melkoisia määriä kotkia ja merikotkia. Sääksellä ei tällaisia merkittäviä vierailupaikkoja ole, ellei nyt Sääksisäätiön Pohtiolampea sellaisena pidetä. Kolme nettipesää, joilta emot yrittävät karkoittaa muutamat vieraat sääkset pois, ei ehkä ole sellainen painava peruste, jonka vuoksi parisentuhatta sääksenpoikasta tulisi vuosittain värirengastaa, niin kiehtovaa kuin muutaman tunnistettavan sääksen seuraaminen kotikoneen näytöltä olisikin. Emoistakin on puolet rengastamattomia. Näkisin, että sääkselle voisi soveltua lajikohtainen, tavanomaista leveämpi rengas, jossa numerosarja olisi niin lyhyt ja kookas, että hyvällä kameralla siitä voisi saada nykyistä luettavamman kuvan. Kehitystä odotellessa joudumme edelleen tyytymään haasteelliseen rintavyön, pään kuvioinnin, kainalotäplien ym. yksilökohtaisten tunnusmerkkien tulkintaan.

Värikkäin terveisin Matts
Matts
Registered user
Viestit: 211
Liittynyt: 29 Maalis 2010 18:24
14

Viesti Kirjoittaja Matts »

Poikasen kotiinpaluu maailmalta.

Kun poikanen lähtee ensimmäiselle muuttomatkalleen talvehtimisalueelle, se viipyy matkallaan yleensä ensimmäisen talven, seuraavan kesän ja vielä seuraavan talven (ehkä vielä pidemmänkin ajan). Rengaslöytöjä tämän ikäisistä linnuista Suomessa ei ole tehty. Niinikään rengashavaintojen mukaan ensimmäistä kertaa pesivät sääkset ovat 2-vuotiaita (= täyttävät 2 v. ensimmäisen pesintänsä aikana). Tämän ikäisenä pesintä ei ole mitenkään yleistä. Kuitenkin myös yksivuotias lintu saattaa tehdä lyhyempiä vaelluksia. Muistaakseni yksi poikasena satelliittipaikantimella varustettu sääksi piipahti synnyinmaassaan, mutta lähti nopeasti taas kohti etelää.
Hailuodon pesällä kävi 31.8.2011 kaksi vierasta sääkseä, joista vasenrenkaisella oli melko erikoinen höyhenpuku. Jotkut suurista sulista olivat päistään melkoisen kuluneet, mutta siivissä oli vallitsevana poikaselle tyypillinen kirjava höyhenpuku reunoistaan vaalein sulin. Kuitenkin muutamat näistä siipien peitinsulista olivat myös reunoiltaan tummia ja eheitä viitaten siihen, että poikaspuvun vaihto olisi käynnissä. Tutkimusten mukaan poikaspuku vaihtuu kokonaan keskimäärin 18 kuukaudessa, jolloin herää kysymys saattaisiko kuvattu lintu olla 1-vuotias? Minulla ei ole käytössä sellaista vertailevaa aineistoa, joka vahvistaisi taikka poissulkisi tällaista olettamusta.

Biologiset ominaisuudet noudattavat yleensä ns. Gaussin jakautumaa, jolloin suurin osa (68 %) havainnoista kuuluu vallitsevaan luokkaan (yhden keskihajonnan päässä keskiarvosta) ja varsin harvinaisena poikkeamana voidaan pitää niitä 0,3 % luokkia, jotka sijaitsevat yli kolmen keskihajonnan päässä keskiarvosta. Mutta kun näitäkin on, ”totuus” jostakin ominaisuudesta ei ole absoluuttinen, vaan vallitseva (99,7 %). Näillä perustein voi yrittää hahmottaa myös yllä kuvattua sääksen muuttoa, sekä monia nettipesillä havaittuja tapahtumia ja ominaisuuksia.

Sääksien lähdettyä muuttomatkoilleen nettikameroiden ja silmien ulottumattomiin, olen jonkin verran selaillut blogien vaiherikasta vuotta ja katsellut sääksen ystävien erinomaisia, oivaltavia otoksia ja kannanottoja. Näistä haluan teitä kaikkia kiittää ja erityisesti Voittoa, sääksikummitätiä, Seilin ja Sääksisäätiön Janakkalan nettikameroiden ylläpitäjiä ja kaikkia tukijoita.

Aina tapahtuu uusia ihmeitä. t. Matts :o
Avatar
Millan
Registered user
Viestit: 6507
Liittynyt: 27 Syys 2009 20:52
14
Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finland

Viesti Kirjoittaja Millan »

UUSI PESINTÄKAUSI 02.05.2012

Lähetin nimimerkki puolikuun kysymyksen tänään Hailuodon pesän ääreltä:
Miten on, jos Kemolle ei tälle kesälle tulisi puolisoa.. palaako vielä tänne Hailuodon pesälle ensi vuonna vai valtaako itselleen uuden pesän ja kumppanin jostain.


Ja tässä Mattsin vastaus:
Hei!

Käytyäni Sipoon ikimetsässä ilolla keräämässä kevään ensimmäiset korvasienet, näyttää tappiomieliala Hailuodon pesinnän suhteen kääntyneen taas toiveikkuudeksi.

Hailuodon pesä on ollut käytössä vuosikymmeniä, eikä sen hallinnasta mikään lintu vapaaehtoisesti luovu. Kemokaan ei hylkää, eikä varmasti luovuta. Varmaankin se ahkerasti suorittaa uroksen rituaaleja ja uupumatta näkyvästi sekä kuuluvasti tanssii taivaalla naaraita houkutellakseen. Paljon tapahtuu nettikameran kuvakulman ulkopuolella. Tässä ynteydessä on syytä palauttaa mieleen Vasurin pitkäjänteinen toiminta toissavuonna, vaikka se ei pesintään johtanutkaan. Sillä oli vastavalloitettu, tavoiteltu pesä, jota se jatkuvasti huolsi syksyyn asti. Vasuri onnistui kesän mittaan houkuttelemaan useita naaraita (tumma, tummempi, pesukarhu jne) pesään tutustumaan. Siinä tehtiin pohjustavaa työtä seuraavaa vuotta varten, joka oli sitten pesintämenestys.
Hailuodossa aika riittäisi pesintään riippuen naaraan valmiuksista. Mikäli näin ei kävisi, kiinnostus pesään ja sen kunnostamiseen linnuilla säilyy vielä elokuun ja jopa muuttoon asti. Pesimättömät linnut voivat rakentaa pariinkin puuhun ns. "kesäpesiä", joista joku sitten otetaan käyttöön seuraavana keväänä.

Ei panikoida, vaan annetaan luonnolle mahdollisuus! t. Matts
Marita...sääksikummitäti
Matts
Registered user
Viestit: 211
Liittynyt: 29 Maalis 2010 18:24
14

Viesti Kirjoittaja Matts »

Myönnän kaiken!

Maanantaina (21.5) alkoi asiantuntijankin usko ihan kalkkiviivoilla kangistua - se, mitä olin nettiseuraajiinkin yrittänyt valaa ja jonka varassa toiveikkaimmat toivottavasti elivät. Mieleen tuli Seilin pesintävuosi 2009, jolloin nuori merikotkanaaras alkoi maata lumisessa pesässä jo tammikuussa ja jatkoi sitä huhtikuuhun, kunnes käsittääkseni 14.4 silloinen pesänhaltija Eeli onnistui karkoittamaan merikotkat pesältään. Merikotkanaaras harjoitteli pesän perustamista ja urokset vaihtuivat lennossa, kunnes viimeisin kolmesta oli muistaakseni komea 14 vuotias konkari. Kotkanmunia ei pesään ilmestynyt, vaikka perusteellisesti harjoiteltiin ja pariteltiin. Tämä lienee nuorien naaraiden ominaisuus.

Sääksen pesinnän aloitus ajoittuu kalojen kutuaikoihin, mistä varhainenkin pesintä pääsee edullisen ravitsemuksellisen tilanteen vuoksi hyvään alkuun. Ensin kutee hauki, sitten ahvenet ja särkikalat. Hailuodossa pesintä on edellisiin pesintävuosiin nähden noin kolme viikkoa myöhässä ja saalisvalikoimassa oletettavasti särki ja ahven ovat ruokalistalla.

Sääksen muniminen on fysiologisten toimintojen varassa ja hormonaalisessa ohjauksessa. Hailuodon Helmi – naaras on pesällä uusi, eikä sen iästä tai aikaisemmasta pesimiskokemuksesta ole tietoa. Voi syystä olettaa, että sillä ole aiempaa pesimäkokemusta, eikä aiempaa omaa pesääkään, kun se on hakeutunut Kemon kainaloiseksi kanaksi. Muistaakseni lintunaaraan munimista edeltää vaihe, jolloin tapahtuu sisäisiä ovulaatioita, jotka eivät johda munan muodostumiseen, vaan ne resorboidaan (hajoitetaan ja aineet otetaan talteen) takaisin elimistön käyttämiksi raaka-aineiksi. Tämä saattaisi olla se vaihe, jolloin elimistö toimii eräällä tavoin munimisvireessä ja vaikuttaisi naaraaseen pitäen sen pesällä haudontavalmiudessa. Nuorilla linnuilla munasolun kypsyminen ja ruskuaisen muodostus saattaa viedä aikansa.

Myöhäiset pesinnät ovat omissa tutkimuksissani keskimäärin tuottaneet vähemmän poikasia, kuin ”normaalipesijät”. Uusissa pesinnöissä pesivät sääkset, oletettavasti ensipesijät, ovat olleet myöhäisiä pesijöitä ja myös tuottaneet ”normaalia” vähemmän poikasia. Pesintäkausi osoittaa, onko näin myös Hailuodossa tänä vuonna.

Ei edelleenkään panikoida, vaan annetaan luonnon tehdä ihmeitään! t. Matts
Matts
Registered user
Viestit: 211
Liittynyt: 29 Maalis 2010 18:24
14

Viesti Kirjoittaja Matts »

Kuva

SÄÄKSEN MUNA

Munan kehitystä on käsitelty 16.5.2011 tämän palstan sivulla 5. Lintujen ravinnonsaanti ja ympäristön tila (saasteet) vaikuttavat munan ominaisuuksiin ja sitä kautta myös poikastuotantoon. Ravintoketjun huipulla olevat petolinnut ovat alttiina sellaisille ympäristömyrkyille, jotka hajoavat hitaasti ja rikastuvat pitkissä ravintoketjuissa. Kasvinsuojelussa tuhohyönteisten torjuntaan aiemmin yleisesti käytetty DDT ja sen hajoamistuotteet ovat merkittävästi vaikuttaneet petolintujen, kuten merikotka, muuttohaukka, sääksi jne. lisääntymiseen. Vaikutuksista tunnetuin on munankuoren ohentuminen, koska se on myös teknisesti mitattavissa kuorinäytteistä ja verrattavissa museokokoelmiin. Nämä ovat pääosin peräisin ajalta ennen DDT:n laajamittaista käyttöä (1950-1975). Sääksen munankuoren ”normaali” paksuus on noin puoli millimetriä kuorikalvoineen. Oheisesta taulukosta käy ilmi, että 1970-luvun Merenkurkun näytteissä munankuori oli selvästi ohentunut ja että 2000-luvulle tultaessa tilanne on normalisoitunut. Hailuodon pienessä näytemateriaalissa kehitys oli samansuuntainen ja Nemon munankuoren paksuus vuoden 2007 näytteessä oli jo normaali (0,501 mm). Opinnäytetutkimusteni mukaan pesillä, jotka eivät tuottaneet yhtään poikasta, munankuori oli keskimäärin 11%-yksikköä normaalia ohuempi. Munankuoren oheneminen tällaisessa mittakaavassa ei vaikuta kovinkaan merkittävältä, mutta se on vain yksi tekijä muiden lisääntymiseen vaikuttavien tekijöiden joukossa, kuten sikiökuolemat, emojen sisäelinsairaudet, haudonta- ja käytöshäiriöt jne.

Kuva
Sääksen munan koko

Sääksen muna on 16-19 %-yksikköä kananmunaa suurempi ja painaa n. 70 g. (Taulukko 1. ja kuva) Hailuodossa olen mitannut 17 sääksenmunaa. Munan koko vaikuttaa suuremmalta kuin Merenkurkussa, mutta pientä mittausaineistoa hallitseekin naaras, joka muni poikkeuksellisen kookkaita munia ja jotka jostakin syystä kuoriutuivat sangen huonosti.


Munaterveisin Matts
Matts
Registered user
Viestit: 211
Liittynyt: 29 Maalis 2010 18:24
14

Viesti Kirjoittaja Matts »

SUOLUONTO
Hailuodon sääksenpesäsuo on elinympäristönä hyvin karu. Suon kosteus on peräisin sateesta (ja lumesta), jota suon kasvillisuus, etenkin rahkasammalet, sitoo. Sadevedessä on vähän ravinteita ja siihen niukkuuteen suon kasvillisuuden on sopeutuminen. Varsinkin typpeä ja fosforia on rajallisesti. Suokasveista kihokit ovat ratkaisseet puutosta pyydystämällä hyönteisiä tahmeilla lehdillään. Suolla kasvavat puut joutuvat lisäksi sopeutumaan kosteuteen, mutta myös pitkäaikaiseen kuivuuteen. Suoperässä routa sulaa hitaasti ja estää silloin puiden vedensaannin. Suolla menestyykin parhaiten kuivuutta kestävä mänty, joka matalakasvuisenakin on aukean maiseman ylispuu. Muita puulajeja suolla on niukasti.

SÄÄKSEN PESINNÄN YMPÄRISTÖVAIKTUKSET
Nettikamerakuvassa pesän taustalla heiluu lehtevä ”juhannuskoivu”, kuin uhmaten suon niukkuuden lakia. Jos pesäpuun lähiympäristöä tarkastelee ihan paikan päällä, sen ympäristön kasvillisuus erottuu korkeampana, rehevämpänä ja monipuolisempana, kuin suolla muutoin. Sääksen vuosikymmenien asuminen näyttää vaikuttaneen ympäristöönsä. Joistakin nettikamerakuvista voi nähdä ne komeat valkoiset kaaret, joilla sääkset lannoittavat pesän ympäristön kasvillisuutta. Lannoitteet sukelletaan merestä, kuljetetaan lentoteitse pesälle ja käsitellään ruuansulatuksen kautta liukeneviksi kasviravinteiksi. Jos sääksen lannoittamat puut, kuten koivut, kasvavat pesäpuuta korkeammiksi ja pesäpuu menettää statuksensa suon ylispuuna, se menettää myös arvoaan sääksen pesäpuuna. Näkyvyys pesältä ympäristöön ja samalla sen turvallisuus heikkenevät. Tällöin sääksi yleensä vaihtaa sopivampaan pesäpuuhun. Sääksikin tavallaan (ainakin väliaikaisesti) ”pilaa” ympäristöään, kuten me muutkin asujat.

Tekopesien manipuloidussa maailmassa kirveellä olisi töitä myös pesäpuun ympäristön hoidossa. T. Matts
Avatar
Millan
Registered user
Viestit: 6507
Liittynyt: 27 Syys 2009 20:52
14
Paikkakunta: Helsinki, Suomi Finland

Viesti Kirjoittaja Millan »

Lähetin Mattsille kysymyksen vähitellen vuosien aikana tietoisuuteeni hiipineestä havainnosta, että sääksikoiras hautoessaan on korkeammassa asennossa. Ihmisen tulkintana olen "nähnyt" kuin koiras olisi vähän epävarma, että miten tässä nyt pitää olla. Tulee mieleen Skotlannissa LOTL:ssa 7Y, nuorena ja tuoreena hautojana; lyhkäisiä haudontahetkiä, kiireesti pois. No tänä vuonna siellä ei uusi koiras ole saanut hautoa lainkaan.
Kemo hautoo usein ja rauhassa, se on sitä ennenkin tehnyt. Kuva alla on eiliseltä päivältä.
Kuva
@ Voitto Pulkkinen

Hei!

Minkäänlaista tiedettä sukupuolten eroista hautoma-asennoista en ole nähnyt. Ei liene myöskään tietoa siitä, koskevatko mahdolliset erot kaikkia hautovia sääksipareja. Spekuloida voi monellakin eri tekijällä, jotka liittyisivät eroihin sukupuolten anatomiasta, roolijaosta jne., kuten esimerkiksi:
1) Koiras on naarasta sirompi, jolloin sen pää ja kaula, jalat jne. saattavat erottua "raskasrakenteisemmasta" naaraasta selvemmin.
2) Koiraan haudontalaikku on pienempi, mikä saattaisi (ainakin teoriassa) vaikuttaa haudonta-asentoon.
3) Sukupuolten roolit pesällä ja sen läheisyydessä ovat erilaiset. Koiraan on oltava aina valpas ja valmiina karkoittamaan tunkeilijat ja muut viholliset. Naaras voi ainakin silloin, kun uros on lähettyvillä, ottaa rauhallisesti ja luottaa uroksen kykyyn vartioida pesää.
4) Ilmiö, mikäli se todella on olemassa, voisi selittyä jostakin em. tekijästä tai tekijöiden yhteisvaikutuksesta.

Tässä olisi jälleen nettiseuraajalla oiva tilaisuus tehdä "ite-tiedettä"!

Spekulaatioterveisin Matts
Marita...sääksikummitäti
Lukittu