Risulinnan pesueet ryhmä FacebookissaRengastuskertomus Hailuodosta 24.7.2013
Tapasin Voiton ja hänen vävynsä Hailuodon mahdottoman pitkässä lossijonossa. Voitto kävi puhumassa meidät etuoikeutettujen kaistalle, johon pääsevät normaalisti vain hailuotolaiset ja viranomaistehtäviään hoitavat kulkijat. Meillä oli nyt selkeästi etuajo-oikeus tärkeässä ja odotetussa rengastustapahtumassa. Muutoin olisi rengastus siirtynyt ehkä pari tuntia myöhemmäksi. Thai-marjanpoimijat olivat mustikassa metsätien varressa. Hailuoto tuntuu kansainvälistyvän uudelleen sitten purjelaivakauden, jolloin muutamia maailmaa nähneitä merenkulkijoita asettui saarelle.
Pesäsuolla Orvokki-naaras huomasi rengastajat ja nousi ilmoille varoittelemaan. Urosta ei näkynyt koko rengastustapahtuman aikana. Se oli ilmeisesti merellä hankkimassa ravintoa jälkikasvulleen. Ennen pesään kiipeämistä kiinnitin pesäpuuhun uuden rauhoituskyltin, kun entinen oli hapertunut ja aiemmin irronnut täysin.
Poikanen ”Vuokko” oli hyvävoimainen, virkeä ja terhakkaasti puolusti itseään tunkeilijan rooliin joutunutta rengastajaa vastaan. Siitä näyttää kehittyvän elinvoimainen nuori sääksi. Renkaan numero on M-64389. Lintu oli hyvässä ravitsemuksellisessa tilassa ja painoi 1,6 kg ja kuvussa oli vielä ruokaa. Siiven mitta oli 32 cm. Lentoharjoitteluun alkamiseen kuluu ehkä vielä pari viikkoa. Linnun sukupuolesta en mitään varmaa osaa sanoa. Jalan sirous saattaa vähän viitata urokseen. ”Vuokko” oli kolmaskymmenes käsittelemäni sääksenpoikanen tänä vuonna.
Pesästä yritin etsiä munankuoren paloja siitä kohtaa, missä muna oli viimeisessä nettikamerakuvassa sijainnut ennen rikkoutumistaan. Mitään munaan viittaavaa ei kuitenkaan näkynyt. Muovipussiin keräsin pesäpohjasta ”satunnaisnäytteen”, josta voi sitten yrittää etsiä munankuoren paloja mitattavaksi sekä saalistähteitä. Tuorein saalistähde oli ahvenen kiduskansi.
Sunnuntaina (21.7) ravinnon- ja sitä myötä nesteen puutteeseen kuollutta poikasta etsittiin huolella, mutta siitä ei löytynyt suolta merkkiäkään. Emo sen poisti edellispäivänä (23.7), mutta ehkä kuljetti sen kauas pesästä tai raadonsyöjät hyödynsivät sen pian ravinnokseen. Myös Merenkurkun saaristossa oli havaittavissa, että joidenkin pesien pienimmät poikaset olivat heikkokuntoisia, kehityksessään jälkeenjääneitä ja tulevat varmasti kuolemaan ennen lentotaidon saavuttamista. Säätyyppi oli pitkään kylmä, sateinen ja tuulinen. Poikaskuolemia on varmasti tapahtunut sadoilla Suomen sääksenpesillä. Se, mitä nettikameralla jouduttiin seuraamaan, on varmaankin yleiskuva pesintävuoden tapahtumista maan koko sääksikannassa.
Ensi kertaa kokeiltiin miten emo ja poikanen suhtautuvat kaloihin, jotka viedään pesälle. Kala (6 kpl), maiva eli meressä kasvava muikku, oli peräisin Oulunsalon merialueelta, hankittu paikallisesta marketista ja kulutettiin pesässä turvallisesti ennen parasta ennen -merkintää. Nettikuvissa maiva näyttivät hyvin maittavan.
Rengastusterveisin Matts, rengastaja 419.
Mattsin palsta
Kiitos leppoisalta rengastuskertomuksesta! Minulla ei ollut tilaisuutta seurata "online" itse tapahtumaa, mutta foorumin kuvista ja videoista saa hyvin selvän kuvan kaikesta, siitä kiitos ahkerille foorumilaisille. 
- Time is simply one possible order of events - A. Einstein
Vieraita Hailuodossa 23.07.2013!
Kyllä tämä minustakin on ensimmäinen lentopoikasvierailu Hailuodon pesällä. Vuokko hoiti kilpailijan tylysti matkoihinsa, vaikka pöydässä olisi ollut 2 annosta. Mielestäni lentopoikanen ei voinut tulla kovinkaan kaukaa. Ainakaan sen kotipesä ei ole rengastajien tiedossa, koska poikanen oli rengastamaton. Tämä saattaisi merkitä sitä, että Hailuodossa jälleen pesii toinenkin sääksipari.
Terveisin Matts
@ Voitto Pulkkinen
Kyllä tämä minustakin on ensimmäinen lentopoikasvierailu Hailuodon pesällä. Vuokko hoiti kilpailijan tylysti matkoihinsa, vaikka pöydässä olisi ollut 2 annosta. Mielestäni lentopoikanen ei voinut tulla kovinkaan kaukaa. Ainakaan sen kotipesä ei ole rengastajien tiedossa, koska poikanen oli rengastamaton. Tämä saattaisi merkitä sitä, että Hailuodossa jälleen pesii toinenkin sääksipari.
Terveisin Matts
@ Voitto Pulkkinen
vilma kirjoitti:
Kysyisin minua askarruttavaa asiaa, minkä takia nämä ihanat sääkset matkustavat Afrikasta kauas Hailuotoon pesimään, onko kysymys ruoasta, vai päivän pituudesta, vai ilmastosta?
Miksi sääksi muuttaa ja pesii vaikkapa Hailuodossa?
Elämää on siellä, missä elämälle on edellytykset. Se täyttää maantieteellisesti sen alueen, mikä eliölajeille on mahdollista. Se hyödyntää ne resurssit, jotka lajityypilliset erityisominaisuudet huomioon ottaen ovat käytettävissä.
Sääksi on onnistunut hyödyntämään sille sopivat resurssit ja valloittamaan kaikki mantereet etelämannerta lukuun ottamatta. Talvehtimisalueillaan se ei yleensä pesi. Siellä pesivät aivan muut kalansyöjälinnut, joiden elämiseen ei tarvita sääksen lajityypillisiä ominaisuuksia, ruumiinrakennetta, erinomaista lentotaitoa ja kestävyyttä, voimakasta muuttoviettiä, hyvää suunnistuskykyä jne. Nämä kuuluvat ominaisuuksiin, jotka tekevät sääksestä sääksen. Sääksen pesimäalue on maantieteellisesti laaja, mutta hajanainen. Pesiminen edellyttää mm. sellaista vesistöä tai rannikkoa, jossa pesimäajan ravinto riittää poikastuotantoon. Luonnon olosuhteet asettavat sitten muita tiukkoja reunaehtoja. Pesimäalueella valoisa aika kestää runsaasti yli sen 12 tunnin, minkä päivä tropiikissa kestää. Tropiikin yö tietäisi poikasille vähintään 12 tunnin paastoa. Ainakin joillakin varpuslinnuilla poikueiden koko pohjoisessa on suurempi, kuin etelässä. Pohjoisen vaaleissa öissä on puolensa. Kalastaa voi lähes kellon ympäri, minkä olemme kotikoneen ääressä valvoessamme todenneet. Kalastajan talvehtiminen Pohjolassa on mahdotonta ja siitä selvitään muuttamalla.
Sääksi pesii Hailuodossa, koska se on sille mahdollista. Lisääntymisaikana siellä on kalastajalle saalista, rauhallinen pesäsuo, tukeva pesäpuu, josta on ympäristöön hyvä näkyvyys. Vuosittaiset, edestakaiset muuttomatkat ovat pitkät, mutta eivät mahdottomat. Pesän uros on todistettavasti suorittanut muuttomatkan jo kahdeksan kertaa ja valmistautuu yhdeksänteen. Sääksi tekee tämän kaiken, koska se on sääksi ja ihminen pohtii näitä asioita, koska on ihminen.
Elämä on! T. Matts
Kysyisin minua askarruttavaa asiaa, minkä takia nämä ihanat sääkset matkustavat Afrikasta kauas Hailuotoon pesimään, onko kysymys ruoasta, vai päivän pituudesta, vai ilmastosta?
Miksi sääksi muuttaa ja pesii vaikkapa Hailuodossa?
Elämää on siellä, missä elämälle on edellytykset. Se täyttää maantieteellisesti sen alueen, mikä eliölajeille on mahdollista. Se hyödyntää ne resurssit, jotka lajityypilliset erityisominaisuudet huomioon ottaen ovat käytettävissä.
Sääksi on onnistunut hyödyntämään sille sopivat resurssit ja valloittamaan kaikki mantereet etelämannerta lukuun ottamatta. Talvehtimisalueillaan se ei yleensä pesi. Siellä pesivät aivan muut kalansyöjälinnut, joiden elämiseen ei tarvita sääksen lajityypillisiä ominaisuuksia, ruumiinrakennetta, erinomaista lentotaitoa ja kestävyyttä, voimakasta muuttoviettiä, hyvää suunnistuskykyä jne. Nämä kuuluvat ominaisuuksiin, jotka tekevät sääksestä sääksen. Sääksen pesimäalue on maantieteellisesti laaja, mutta hajanainen. Pesiminen edellyttää mm. sellaista vesistöä tai rannikkoa, jossa pesimäajan ravinto riittää poikastuotantoon. Luonnon olosuhteet asettavat sitten muita tiukkoja reunaehtoja. Pesimäalueella valoisa aika kestää runsaasti yli sen 12 tunnin, minkä päivä tropiikissa kestää. Tropiikin yö tietäisi poikasille vähintään 12 tunnin paastoa. Ainakin joillakin varpuslinnuilla poikueiden koko pohjoisessa on suurempi, kuin etelässä. Pohjoisen vaaleissa öissä on puolensa. Kalastaa voi lähes kellon ympäri, minkä olemme kotikoneen ääressä valvoessamme todenneet. Kalastajan talvehtiminen Pohjolassa on mahdotonta ja siitä selvitään muuttamalla.
Sääksi pesii Hailuodossa, koska se on sille mahdollista. Lisääntymisaikana siellä on kalastajalle saalista, rauhallinen pesäsuo, tukeva pesäpuu, josta on ympäristöön hyvä näkyvyys. Vuosittaiset, edestakaiset muuttomatkat ovat pitkät, mutta eivät mahdottomat. Pesän uros on todistettavasti suorittanut muuttomatkan jo kahdeksan kertaa ja valmistautuu yhdeksänteen. Sääksi tekee tämän kaiken, koska se on sääksi ja ihminen pohtii näitä asioita, koska on ihminen.
Elämä on! T. Matts
KIITOS KULUNEESTA SÄÄKSIVUODESTA 2013
Tapahtumarikas sääksivuosi 2013 on yhdessä koettu – tiiviisti näyttöä seuraten ja välillä viha-rakkaussuhteessamme sitä vältellen. Siitä johtuen ja huolimatta tästä kokemisen mahdollisuudesta haluan teitä kaikkia kiittää, etenkin Voittoa, Ekiä, sääksikummitätiä Millania, muita vastuun kantajia, sekä hienoja havaintoja tehneitä nettiseuraajia ja blogikirjoittajia, joista on vuosien varrella kehittynyt varsinaisia asiantuntijoita. Avoimen sääksikorkeakoulun kahdeksas vuosikurssi on nyt käyty. Ennen koettua olemme yhdessä kerranneet ja jälleen uutta sääksiasiaa oppineet - ihan kotona (ja työpaikalla, mutta tätähän emme tunnusta, vaikka se on tulkittavissa työhyvinvointiin kuuluvaksi TYKY-toiminnaksi).
Hailuotoon uusi naaras – ensipesijä
Viime vuoden 2012 Helmi-naaras joutui myöhäisessä pesinnässä varsin koville, eikä tänä vuonna saapunutkaan pesimään Hailuotoon. Uusia rengastamattomia emäntäehdokkaita alkoi vierailla jo ensipäivistä, 25.4, lähtien ja ainakin yhden kanssa Kemo-uros paritteli. Kovasti niitä verrattiin viimevuotisiin neitoihin, mutta selvyyteen ei päästy. Tytöt jatkoivat matkaansa. Vähäksi aikaa pesän elämä rauhoittui morsion odotteluksi, ruokailuksi ja pesän kunnostaminenkin edistyi liki valmiiksi.
Viimein uusi tumma kaunotar, Orvokki, saapui 29.4.2013 ja vakiintui pesälle emännäksi. Rengas oli vasemmassa jalassa ja sen numerotunnuksen, M-53049, pystyi kuvasta lukemaan. Voitto oli asentanut pesäkameran lähemmäksi, kuin edellisinä vuosina. Se lisäsi kuvan tarkkuutta ja samalla kavensi kuvakulmaa. Rengastustoimistosta saadun tiedon mukaan tämä sääksi on rengastettu pesäpoikasena 8.7.2010 Pedersöressä, n. 200 km Hailuodosta lounaaseen. Rengastaja on kokenut sääksirengastaja Gunnar Stara Pietarsaaresta. Uusi naaras on ensipesijä ja se on myös syntymänsä jälkeen ensimmäisellä paluumuuttomatkallaan Suomessa. Sen onnistui heti löytää hyvä reviiri, tukeva pesä ja kokenut Kemo-koiras puolisoksi.
Tänä vuonna parinmuodostus sujui paljon edellisvuotta joutuisammin. Muninta pääsi alkamaan 11.5, eli 10 vrk. edellisvuotta aikaisemmin, kuitenkin keskimäärin 9 vrk. myöhemmin, kuin 2009-2011 Nemo-naaraan aikoihin.
Värirenkaalla varustettu sääksi
Pesällä piipahti (29.4.2013) pienen hetken siro, urokselta vaikuttava sääksi, jonka vasemmassa jalassa oli punainen, muovinen lukurengas isokokoisine, hyvin erottuvine BU-teksteineen. Rengastustoimiston rekisteritiedon mukaan tämä lintu oli Keminmaalla viime kesänä (2.8.2012) rengastettu aikuinen lintu. Rengastaja Matti Suopajärven mukaan se on pesäsuollaan kotka-atrapin avulla verkkoon pyydystetty aikuinen uros, jonka iästä ei ole tarkempaa tietoa. Matti Suopajärvi kertoi rengastaneensa 583 sääkseä mukaan lukien noin 30 lukurenkaalla varustettua emolintua. Suomen rengastusatlas I:n mukaan Suomessa on värirengastettu aikuisia sääksiä vajaat 200 kpl. Pesätarkastusten ja rengastuksen yhteydessä on mahdollista kiikaroimalla tai valokuvaamalla havaita lentävien emojen värirenkaat. Lukurenkaiden isot kirjaintunnuksetkin on usein mahdollista lukea. Näin päästään selville esim. emojen pysyvyydestä ja vaihtumisesta, sekä voidaan arvioida niiden kuolevuutta.
Poikaskuolemat
Kun ravinto ei riitä koko poikueelle, siitä syntyy armoton kilpailu. Lajityypilliseen tapaan vanhemmat poikaset alistavat nuorimman ja estävät sen ravinnonsaannin. Tähän asemaan pitkäkestoisesti joutuminen johtaa aliravitsemukseen, elimistön kuivumiseen, vastustuskyvyn heikkenemiseen ja viimein kuolemaan. Hailuodon kuopus sinnitteli nälkäisenä 31päivää. Viro II-nettipesän sitkeä nuorimmainen kesti 43 päivää. Tänä vuonna rengastusvastuulleni kuuluvissa Merenkurkun sääksenpesissä (10 pesää/29 poikasta) kolmessa oli pienin poikanen selvästi jäänyt sisarustensa kehityksessä jälkeen ja yhden poikasen tilanne oli jo toivoton. Helteiden jälkeen tuli vielä epävakaiset, tuuliset ja koleat säät, jolloin poikaskuolemia varmasti sattui sadoilla Suomen sääksenpesillä. Nettipesillä poikaskuolemien näkeminen oli jälleen varsin lohdutonta seurattavaa, vaikka ilmiö ja sen tausta oli tiedossa jo edellisvuosien pesätapahtumista. Tällaisista luonnon lainalaisuuksista on ihmisnäkökulmasta seurattuna vaikea ilman tunnemyrskyä selvitä.
Hailuodon pesävieras
Viime vuonna (2012) pääsimme seuraamaan Seilin nettipesälle ilmaantunutta vierasta lentopoikasta, sen urokselta saamaa vieraanvaraisuutta, mutta hurjaa ravintokilpailua pesän omien poikasten kanssa.
Hailuodon pesällä kävi 23.8 vieras lentopoikanen. Pesän oma poikanen voitti jo aiemmin sisarusten välisen ravintokilpailun ja se onnistui nopeasti karkottamaan uuden kilpailijansa. Kalaa olisi ollut ruokapöydässä parikin vonkaletta. Seili ei toistunut Hailuodossa. Vieraan lentopoikasen renkaattomuus viittaa siihen, että sen synnyinpesä ei ole rengastajien tiedossa. Saattaa olla, että Hailuodossa pesii jälleen toinenkin sääksipari.
Lentopoikasten pesävierailuja raportoitiin muiltakin nettipesiltä. Seilissä rengastamaton, nälkäinen vieras joutui kalariidassa nokkapokkasille pesän omien poikasten kanssa. Se häädettiin matkoihinsa. Sitten (31.8) Viro II pesälle ilmestyi viideksi minuutiksi renkaaton lentopoikanen, jonka pesän omat poikaset onnistuivat karkottamaan. Ruokaa ei juuri silloin ollut pesällä tarjolla. Nettikameratarkkailun perusteella lentopoikasten pesävierailut eivät näytä olevan mitenkään ainutkertaisia tapahtumia.
Poikanen lähtee maailmalle
Poikanen, Vuokko, kehittyi normaalisti. Kuoriutumisesta ensilentoon kului 52 päivää – saman verran kuin muillakin nettipesillä. Tämä on keskimäärin sama aika, kuin Nemo-vuosien poikasilla (2009-2011 / 52 vrk /8 poikasta). mutta pari päivää joutuisampaa, kuin viime vuonna (2012). Vuokko oli pesäruokinnassa noin 80 vuorokautta. Loppuosan poikasajasta se oli pesän ainoa ruokittava ja siitä kasvoi elinvoimainen, hyvinvoiva, nuori sääksi. Rengastettaessa, 24.7, poikanen oli 37 päivän ikäinen. Se ei ryhtynyt alistuneesti makaamaan pesäpohjalla rengastajan ilmestyessä, vaan puolustautui tomerasti. Se sai renkaan, M-64389, painoi hyväkuntoisena 1,6 kg ja siipi, 32 cm, oli normaalisti kehittynyt.
Sääksen on todettu oppivan kalastamaan noin 17 vrk:n sisällä lentotaidon saavuttamisesta, mikä sattui arviolta elokuun 25. päivälle. Vuokko oli kastellut housunsa jo 21-24.8., mikä viittaa ainakin kalastusharjoitteluun. Ravinto-omavaraisuuden saavuttaminen vie poikaselta keskimäärin 4 viikkoa ensilennosta lukien ja Vuokolle se osuisi lähtöpäivään 5. syyskuuta. Kovin niukaksi menee sääksenpojalla kehityksen aikabudjetti, mutta toteutunee ajalleen kuitenkin.
Naaras
Orvokki (M-53049) viipyi pesällä 29.4-17.8 - noin 110 päivää. Tämä oli kaksi viikkoa pidempään, kuin edellisvuoden Helmi naaras, mutta 10 päivää vähemmän, kuin Nemo vuonna 2011.
Uros
Kemon pesintäkausi kesti 136 päivää. Se saapui 22.4 ja nähtiin viimeksi pesällä 4.9. Samalla päivämäärällä se lähti myös viime vuonna, jolloin pesintäkausi oli kolme päivää lyhyempi. Vuonna 2011 pesintä kesti noin 127 vrk, kun uros lähti muutolle kuusi päivää aikaisemmin. Suomalaisten satelliittitietojen perusteella arvioiden urosten syysmuutto kestää noin 40 vuorokautta ja talvehtiminen vajaat 150 vuorokautta.
Muilla nettipesillä havaittua:
Katkera taistelu pesästä:
Uros vastaan uros – naaras vastaan naaras
Kaikilla sääksen pesillä käy tunkeilijoita ja nettiseuranta paljastaa, että usein nämä ovat lajikumppaneita - toisia sääksiä. Niiden läsnäololla varmaankin on erilaisia motiiveja, kuten uteliaisuus, ilmaisen aterian kärkkyminen, pesän valtaaminen jne.
Olemme nettikameroiden kautta saaneet uutta tietoa sääksien pesäkamppailusta. Lajin sisäinen kilpailu voi aiheuttaa jo aloitetun pesinnän tuhoutumisen. Näin kävi Seilissä kun nykyinen pesänhaltijauros Vasuri onnistui kahteenkin otteeseen valtaamaan pesän vanhalta Eeli-urokselta vuonna 2010. Naaras hautoi sitkeästi ja nälkäisenä 10 levottoman vuorokauden ajan, kunnes munapesä tuhoutui. Valloittajakaan ei sinä vuonna onnistunut pesimään, vaikka potentiaalisia naaraitakin oli tarjolla useita.
Viro I:n nettipesällä pääsimme tänä vuonna seuraamaan uuden naaraan (Oxana) ja muuttomatkaltaan 4 päivää myöhemmin saapuneen viimevuotisen naaraan (Piret) katkeraa, jopa veristä taistelua pesän emännyydestä. Ensimmäistä munaansa hautova uusi naaras hävisi pesäkamppailun vanhalle naaraalle, eikä uroksellakaan ollut keinoja tämän ristiriidan ratkaisemiseksi. Munapesintä tuhoutui ja samalla menetettiin yksi pesintävuosi ja sen mukana yksi sääksisukupolvi. Uroksella olivat jo kehittyneet hautomiseen liittyvä viettitoiminta ja hautomalaikku. Sillä oli pakottava sisäinen tarve jatkaa haudontaa levottomasti jatkuvasta kolmiodraamasta huolimatta. Haudonta kesti epäsäännöllisenäkin 2 viikkoa ja loppui vasta munan kadottua tai rikkouduttua. Tänä aikana uros huolehti myös pesän ravinnonhankinnasta. Uutta pesintää ei aloitettu voittajanaaraankaan kanssa paritteluista huolimatta.
Nettiseurannoissa on otettava huomioon, että seurataan vain kuvasektorin tapahtumia. Usein pesinnän tuhouduttua emot rakentavat reviirille uutta pesää, vaikka eivät ehtisikään saada munia eikä poikasia.
Tavallisesti pesän tuhoutumisen syitä on etsitty ulkopuolisista syistä, kuten ovat huuhkajan, merikotkan, näädän tai ihmisen toiminnoista (hakkuut, ojitukset jne.) aiheutuvat häiriöt. Selittämättömiin pesinnän epäonnistumisiin on rengastaja usein yrittänyt etsiä tällaisia loogisen tuntuisia syitä. Lajin sisäisen kilpailun merkitys pesätuhojen syynä alkaa hahmottua vasta nettipesiä seuraamalla.
Outoa ravintoa
Poikaset näyttävät nyppivän pesärisujen joukosta nokkaansa jotain, minkä yleensä tulkitaan olevan kalantähteitä, niin kuin varmaan usein ovatkin. Seurasin Latvian nettipesän poikasia (13.-17.6) ja huomasin, että ne poimivat pesäpohjasta pesämateriaalia, kuten mm. pieniä kaarnanpaloja ja nielevät ne. Sitten kala-aterian jälkeen ne irrottivat pesärisuista jäkälää palan painikkeeksi. Poikasten oksennuspalloista löytyy usein korsia, kaarnaa ja muuta pesämateriaalia. Nettipesähavaintojen valossa tällainen syöminen näyttääkin olevan ihan tarkoituksellista. Sääksenpoikaset alkavat tietyssä vaiheessa ahkerasti sukia höyhenpukuaan, jolloin siitä irtoaa runsaasti poikasuntuvaa. Minusta näytti myös siltä, että poikaset syövät irtoavia untuviaan, mutta siitä en saanut pitävästi todistettavaa havaintoa. Joidenkin lintulajien emot syöttävät poikasilleen höyheniä ihan tarkoituksellisesti. Ilmeisesti tällainen materiaali edistää oksennuspallojen muodostumista ja suojaa herkkää ruuansulatuselimistöä esim. ravinnon sisältämiltä kovilta, teräviltä kappaleilta, sääksellä ruodoilta ja kalanluilta.
Vähintäänkin tämän yhteenvedon verran olemme pesimäkaudesta 2013 taas uutta oppineet.
Sääksiterveisin Matts
Tapahtumarikas sääksivuosi 2013 on yhdessä koettu – tiiviisti näyttöä seuraten ja välillä viha-rakkaussuhteessamme sitä vältellen. Siitä johtuen ja huolimatta tästä kokemisen mahdollisuudesta haluan teitä kaikkia kiittää, etenkin Voittoa, Ekiä, sääksikummitätiä Millania, muita vastuun kantajia, sekä hienoja havaintoja tehneitä nettiseuraajia ja blogikirjoittajia, joista on vuosien varrella kehittynyt varsinaisia asiantuntijoita. Avoimen sääksikorkeakoulun kahdeksas vuosikurssi on nyt käyty. Ennen koettua olemme yhdessä kerranneet ja jälleen uutta sääksiasiaa oppineet - ihan kotona (ja työpaikalla, mutta tätähän emme tunnusta, vaikka se on tulkittavissa työhyvinvointiin kuuluvaksi TYKY-toiminnaksi).
Hailuotoon uusi naaras – ensipesijä
Viime vuoden 2012 Helmi-naaras joutui myöhäisessä pesinnässä varsin koville, eikä tänä vuonna saapunutkaan pesimään Hailuotoon. Uusia rengastamattomia emäntäehdokkaita alkoi vierailla jo ensipäivistä, 25.4, lähtien ja ainakin yhden kanssa Kemo-uros paritteli. Kovasti niitä verrattiin viimevuotisiin neitoihin, mutta selvyyteen ei päästy. Tytöt jatkoivat matkaansa. Vähäksi aikaa pesän elämä rauhoittui morsion odotteluksi, ruokailuksi ja pesän kunnostaminenkin edistyi liki valmiiksi.
Viimein uusi tumma kaunotar, Orvokki, saapui 29.4.2013 ja vakiintui pesälle emännäksi. Rengas oli vasemmassa jalassa ja sen numerotunnuksen, M-53049, pystyi kuvasta lukemaan. Voitto oli asentanut pesäkameran lähemmäksi, kuin edellisinä vuosina. Se lisäsi kuvan tarkkuutta ja samalla kavensi kuvakulmaa. Rengastustoimistosta saadun tiedon mukaan tämä sääksi on rengastettu pesäpoikasena 8.7.2010 Pedersöressä, n. 200 km Hailuodosta lounaaseen. Rengastaja on kokenut sääksirengastaja Gunnar Stara Pietarsaaresta. Uusi naaras on ensipesijä ja se on myös syntymänsä jälkeen ensimmäisellä paluumuuttomatkallaan Suomessa. Sen onnistui heti löytää hyvä reviiri, tukeva pesä ja kokenut Kemo-koiras puolisoksi.
Tänä vuonna parinmuodostus sujui paljon edellisvuotta joutuisammin. Muninta pääsi alkamaan 11.5, eli 10 vrk. edellisvuotta aikaisemmin, kuitenkin keskimäärin 9 vrk. myöhemmin, kuin 2009-2011 Nemo-naaraan aikoihin.
Värirenkaalla varustettu sääksi
Pesällä piipahti (29.4.2013) pienen hetken siro, urokselta vaikuttava sääksi, jonka vasemmassa jalassa oli punainen, muovinen lukurengas isokokoisine, hyvin erottuvine BU-teksteineen. Rengastustoimiston rekisteritiedon mukaan tämä lintu oli Keminmaalla viime kesänä (2.8.2012) rengastettu aikuinen lintu. Rengastaja Matti Suopajärven mukaan se on pesäsuollaan kotka-atrapin avulla verkkoon pyydystetty aikuinen uros, jonka iästä ei ole tarkempaa tietoa. Matti Suopajärvi kertoi rengastaneensa 583 sääkseä mukaan lukien noin 30 lukurenkaalla varustettua emolintua. Suomen rengastusatlas I:n mukaan Suomessa on värirengastettu aikuisia sääksiä vajaat 200 kpl. Pesätarkastusten ja rengastuksen yhteydessä on mahdollista kiikaroimalla tai valokuvaamalla havaita lentävien emojen värirenkaat. Lukurenkaiden isot kirjaintunnuksetkin on usein mahdollista lukea. Näin päästään selville esim. emojen pysyvyydestä ja vaihtumisesta, sekä voidaan arvioida niiden kuolevuutta.
Poikaskuolemat
Kun ravinto ei riitä koko poikueelle, siitä syntyy armoton kilpailu. Lajityypilliseen tapaan vanhemmat poikaset alistavat nuorimman ja estävät sen ravinnonsaannin. Tähän asemaan pitkäkestoisesti joutuminen johtaa aliravitsemukseen, elimistön kuivumiseen, vastustuskyvyn heikkenemiseen ja viimein kuolemaan. Hailuodon kuopus sinnitteli nälkäisenä 31päivää. Viro II-nettipesän sitkeä nuorimmainen kesti 43 päivää. Tänä vuonna rengastusvastuulleni kuuluvissa Merenkurkun sääksenpesissä (10 pesää/29 poikasta) kolmessa oli pienin poikanen selvästi jäänyt sisarustensa kehityksessä jälkeen ja yhden poikasen tilanne oli jo toivoton. Helteiden jälkeen tuli vielä epävakaiset, tuuliset ja koleat säät, jolloin poikaskuolemia varmasti sattui sadoilla Suomen sääksenpesillä. Nettipesillä poikaskuolemien näkeminen oli jälleen varsin lohdutonta seurattavaa, vaikka ilmiö ja sen tausta oli tiedossa jo edellisvuosien pesätapahtumista. Tällaisista luonnon lainalaisuuksista on ihmisnäkökulmasta seurattuna vaikea ilman tunnemyrskyä selvitä.
Hailuodon pesävieras
Viime vuonna (2012) pääsimme seuraamaan Seilin nettipesälle ilmaantunutta vierasta lentopoikasta, sen urokselta saamaa vieraanvaraisuutta, mutta hurjaa ravintokilpailua pesän omien poikasten kanssa.
Hailuodon pesällä kävi 23.8 vieras lentopoikanen. Pesän oma poikanen voitti jo aiemmin sisarusten välisen ravintokilpailun ja se onnistui nopeasti karkottamaan uuden kilpailijansa. Kalaa olisi ollut ruokapöydässä parikin vonkaletta. Seili ei toistunut Hailuodossa. Vieraan lentopoikasen renkaattomuus viittaa siihen, että sen synnyinpesä ei ole rengastajien tiedossa. Saattaa olla, että Hailuodossa pesii jälleen toinenkin sääksipari.
Lentopoikasten pesävierailuja raportoitiin muiltakin nettipesiltä. Seilissä rengastamaton, nälkäinen vieras joutui kalariidassa nokkapokkasille pesän omien poikasten kanssa. Se häädettiin matkoihinsa. Sitten (31.8) Viro II pesälle ilmestyi viideksi minuutiksi renkaaton lentopoikanen, jonka pesän omat poikaset onnistuivat karkottamaan. Ruokaa ei juuri silloin ollut pesällä tarjolla. Nettikameratarkkailun perusteella lentopoikasten pesävierailut eivät näytä olevan mitenkään ainutkertaisia tapahtumia.
Poikanen lähtee maailmalle
Poikanen, Vuokko, kehittyi normaalisti. Kuoriutumisesta ensilentoon kului 52 päivää – saman verran kuin muillakin nettipesillä. Tämä on keskimäärin sama aika, kuin Nemo-vuosien poikasilla (2009-2011 / 52 vrk /8 poikasta). mutta pari päivää joutuisampaa, kuin viime vuonna (2012). Vuokko oli pesäruokinnassa noin 80 vuorokautta. Loppuosan poikasajasta se oli pesän ainoa ruokittava ja siitä kasvoi elinvoimainen, hyvinvoiva, nuori sääksi. Rengastettaessa, 24.7, poikanen oli 37 päivän ikäinen. Se ei ryhtynyt alistuneesti makaamaan pesäpohjalla rengastajan ilmestyessä, vaan puolustautui tomerasti. Se sai renkaan, M-64389, painoi hyväkuntoisena 1,6 kg ja siipi, 32 cm, oli normaalisti kehittynyt.
Sääksen on todettu oppivan kalastamaan noin 17 vrk:n sisällä lentotaidon saavuttamisesta, mikä sattui arviolta elokuun 25. päivälle. Vuokko oli kastellut housunsa jo 21-24.8., mikä viittaa ainakin kalastusharjoitteluun. Ravinto-omavaraisuuden saavuttaminen vie poikaselta keskimäärin 4 viikkoa ensilennosta lukien ja Vuokolle se osuisi lähtöpäivään 5. syyskuuta. Kovin niukaksi menee sääksenpojalla kehityksen aikabudjetti, mutta toteutunee ajalleen kuitenkin.
Naaras
Orvokki (M-53049) viipyi pesällä 29.4-17.8 - noin 110 päivää. Tämä oli kaksi viikkoa pidempään, kuin edellisvuoden Helmi naaras, mutta 10 päivää vähemmän, kuin Nemo vuonna 2011.
Uros
Kemon pesintäkausi kesti 136 päivää. Se saapui 22.4 ja nähtiin viimeksi pesällä 4.9. Samalla päivämäärällä se lähti myös viime vuonna, jolloin pesintäkausi oli kolme päivää lyhyempi. Vuonna 2011 pesintä kesti noin 127 vrk, kun uros lähti muutolle kuusi päivää aikaisemmin. Suomalaisten satelliittitietojen perusteella arvioiden urosten syysmuutto kestää noin 40 vuorokautta ja talvehtiminen vajaat 150 vuorokautta.
Muilla nettipesillä havaittua:
Katkera taistelu pesästä:
Uros vastaan uros – naaras vastaan naaras
Kaikilla sääksen pesillä käy tunkeilijoita ja nettiseuranta paljastaa, että usein nämä ovat lajikumppaneita - toisia sääksiä. Niiden läsnäololla varmaankin on erilaisia motiiveja, kuten uteliaisuus, ilmaisen aterian kärkkyminen, pesän valtaaminen jne.
Olemme nettikameroiden kautta saaneet uutta tietoa sääksien pesäkamppailusta. Lajin sisäinen kilpailu voi aiheuttaa jo aloitetun pesinnän tuhoutumisen. Näin kävi Seilissä kun nykyinen pesänhaltijauros Vasuri onnistui kahteenkin otteeseen valtaamaan pesän vanhalta Eeli-urokselta vuonna 2010. Naaras hautoi sitkeästi ja nälkäisenä 10 levottoman vuorokauden ajan, kunnes munapesä tuhoutui. Valloittajakaan ei sinä vuonna onnistunut pesimään, vaikka potentiaalisia naaraitakin oli tarjolla useita.
Viro I:n nettipesällä pääsimme tänä vuonna seuraamaan uuden naaraan (Oxana) ja muuttomatkaltaan 4 päivää myöhemmin saapuneen viimevuotisen naaraan (Piret) katkeraa, jopa veristä taistelua pesän emännyydestä. Ensimmäistä munaansa hautova uusi naaras hävisi pesäkamppailun vanhalle naaraalle, eikä uroksellakaan ollut keinoja tämän ristiriidan ratkaisemiseksi. Munapesintä tuhoutui ja samalla menetettiin yksi pesintävuosi ja sen mukana yksi sääksisukupolvi. Uroksella olivat jo kehittyneet hautomiseen liittyvä viettitoiminta ja hautomalaikku. Sillä oli pakottava sisäinen tarve jatkaa haudontaa levottomasti jatkuvasta kolmiodraamasta huolimatta. Haudonta kesti epäsäännöllisenäkin 2 viikkoa ja loppui vasta munan kadottua tai rikkouduttua. Tänä aikana uros huolehti myös pesän ravinnonhankinnasta. Uutta pesintää ei aloitettu voittajanaaraankaan kanssa paritteluista huolimatta.
Nettiseurannoissa on otettava huomioon, että seurataan vain kuvasektorin tapahtumia. Usein pesinnän tuhouduttua emot rakentavat reviirille uutta pesää, vaikka eivät ehtisikään saada munia eikä poikasia.
Tavallisesti pesän tuhoutumisen syitä on etsitty ulkopuolisista syistä, kuten ovat huuhkajan, merikotkan, näädän tai ihmisen toiminnoista (hakkuut, ojitukset jne.) aiheutuvat häiriöt. Selittämättömiin pesinnän epäonnistumisiin on rengastaja usein yrittänyt etsiä tällaisia loogisen tuntuisia syitä. Lajin sisäisen kilpailun merkitys pesätuhojen syynä alkaa hahmottua vasta nettipesiä seuraamalla.
Outoa ravintoa
Poikaset näyttävät nyppivän pesärisujen joukosta nokkaansa jotain, minkä yleensä tulkitaan olevan kalantähteitä, niin kuin varmaan usein ovatkin. Seurasin Latvian nettipesän poikasia (13.-17.6) ja huomasin, että ne poimivat pesäpohjasta pesämateriaalia, kuten mm. pieniä kaarnanpaloja ja nielevät ne. Sitten kala-aterian jälkeen ne irrottivat pesärisuista jäkälää palan painikkeeksi. Poikasten oksennuspalloista löytyy usein korsia, kaarnaa ja muuta pesämateriaalia. Nettipesähavaintojen valossa tällainen syöminen näyttääkin olevan ihan tarkoituksellista. Sääksenpoikaset alkavat tietyssä vaiheessa ahkerasti sukia höyhenpukuaan, jolloin siitä irtoaa runsaasti poikasuntuvaa. Minusta näytti myös siltä, että poikaset syövät irtoavia untuviaan, mutta siitä en saanut pitävästi todistettavaa havaintoa. Joidenkin lintulajien emot syöttävät poikasilleen höyheniä ihan tarkoituksellisesti. Ilmeisesti tällainen materiaali edistää oksennuspallojen muodostumista ja suojaa herkkää ruuansulatuselimistöä esim. ravinnon sisältämiltä kovilta, teräviltä kappaleilta, sääksellä ruodoilta ja kalanluilta.
Vähintäänkin tämän yhteenvedon verran olemme pesimäkaudesta 2013 taas uutta oppineet.
Sääksiterveisin Matts
Hailuodon pesintätilastoa nettiseurannan 2006-2013 aikana
Muninta ja kuoriutuminen
Kahdeksana nettiseurattuna pesimävuonna Hailuodon pesässä on ollut vähintään 25 munaa,
eli keskimäärin 3,1 munaa/vuosi. Vuonna 2011 oli poikkeuksellisesti 4 munaa. Merenkurkun tutkimusaineistossani vain 1,14 % pesyeistä on ollut nelimunaisia. Hailuodon 25:stä munasta on syntynyt 23 poikasta. Kuoriutumisprosentti on 92 %, mikä voidaan luokitella erinomaiseksi tulokseksi. Kuoriutuneita poikasia oli 2,88 poikasta/pesintä.
Isoja poikasia
Rengastusikään varttui 18 poikasta (18/8 v.) eli 2,25 poikasta/pesintävuosi.
Merenkurkussa (2006-2013) luku oli (130 poikasta /56 pesintää) 2,32 poikasta/poikaspesä.
Vuonna 2011 Suomessa tarkastettiin 2041sääksen potentiaalista pesäpaikkaa. Rengastusikäisiä poikasia oli 2,12 poikasta/poikaspesä1). Näiden vertailulukujen valossa Hailuodon nettipesän poikastuotanto on ollut hyvää valtakunnallista tasoa.
Lentopoikasia
Lentopoikasia, jotka oletettavasti myös aloittivat muuttomatkansa, oli Hailuodon nettipesällä 14 kpl, mikä on n. 1,75 kpl/pesintävuosi – hyvä tulos tämäkin.
Poikaskuolemat
- 4 poikasta kuoli nälkään tai sen seuraamuksiin (2007, 2011, 2012, 2013).
- 1 poikanen kuoli 1 päivän ikäisenä (2010) - kuolinsyy tuntematon.
- 1 poikanen ja toinen kuolleena löydetty joutui merikotkan saaliiksi (2008).
- 1 jalkavammainen lentopoikanen löytyi ojasta. Eläinlääkäri lopetti sen. (2009)
- 1 poikanen häipyi pesästä kesken varhaisen lentopoikaskehityksen (2012)
Yhteensä eri syistä menetettyjä poikasia (2006-2012) oli 9 kpl, mikä käsittää 39% poikasista.
Muuttomatkoilla menehtyy vielä poikasia. Näistä ei ole tullut ainuttakaan rengaslöytöä.
Lähde: 1) Saurola, P. 2012: Suomen sääkset 2011- Linnut - vuosikirja 2011: 16-23.
Dataterveisin: Matts
Muninta ja kuoriutuminen
Kahdeksana nettiseurattuna pesimävuonna Hailuodon pesässä on ollut vähintään 25 munaa,
eli keskimäärin 3,1 munaa/vuosi. Vuonna 2011 oli poikkeuksellisesti 4 munaa. Merenkurkun tutkimusaineistossani vain 1,14 % pesyeistä on ollut nelimunaisia. Hailuodon 25:stä munasta on syntynyt 23 poikasta. Kuoriutumisprosentti on 92 %, mikä voidaan luokitella erinomaiseksi tulokseksi. Kuoriutuneita poikasia oli 2,88 poikasta/pesintä.
Isoja poikasia
Rengastusikään varttui 18 poikasta (18/8 v.) eli 2,25 poikasta/pesintävuosi.
Merenkurkussa (2006-2013) luku oli (130 poikasta /56 pesintää) 2,32 poikasta/poikaspesä.
Vuonna 2011 Suomessa tarkastettiin 2041sääksen potentiaalista pesäpaikkaa. Rengastusikäisiä poikasia oli 2,12 poikasta/poikaspesä1). Näiden vertailulukujen valossa Hailuodon nettipesän poikastuotanto on ollut hyvää valtakunnallista tasoa.
Lentopoikasia
Lentopoikasia, jotka oletettavasti myös aloittivat muuttomatkansa, oli Hailuodon nettipesällä 14 kpl, mikä on n. 1,75 kpl/pesintävuosi – hyvä tulos tämäkin.
Poikaskuolemat
- 4 poikasta kuoli nälkään tai sen seuraamuksiin (2007, 2011, 2012, 2013).
- 1 poikanen kuoli 1 päivän ikäisenä (2010) - kuolinsyy tuntematon.
- 1 poikanen ja toinen kuolleena löydetty joutui merikotkan saaliiksi (2008).
- 1 jalkavammainen lentopoikanen löytyi ojasta. Eläinlääkäri lopetti sen. (2009)
- 1 poikanen häipyi pesästä kesken varhaisen lentopoikaskehityksen (2012)
Yhteensä eri syistä menetettyjä poikasia (2006-2012) oli 9 kpl, mikä käsittää 39% poikasista.
Muuttomatkoilla menehtyy vielä poikasia. Näistä ei ole tullut ainuttakaan rengaslöytöä.
Lähde: 1) Saurola, P. 2012: Suomen sääkset 2011- Linnut - vuosikirja 2011: 16-23.
Dataterveisin: Matts
Vuoden 2014 naaraan tunnistaminen.
Voiton lähettämistä kuvista olen yrittänyt hahmottaa viime vuoden Orvokkia muistuttavan naaraan renkaan numeroita.
Yhdestä kuvasta se ei onnistunut, mutta neljän kuvan sarjasta sai käsityksen tumman kaunottaren sosiaaliturvatunnuksesta.
Sen tulkitsin olevan M - 53049 ja kun kävin katsomassa viimevuotisia tietoja, niin numerot täsmäävät.
Orvokki täyttää kesäkuussa 4 vuotta ja on valmiina aloittamaan toisen pesintänsä.
Mielenkiintoista on seurata, milloin Kemo alkaa tuoda Orvokille, pesäkamppailun voittajalle, kosiokalaa ja milloin alkaa paritella
emännän kanssa.
Mielenkiintoista sääksikesää t. Matts
Voiton lähettämistä kuvista olen yrittänyt hahmottaa viime vuoden Orvokkia muistuttavan naaraan renkaan numeroita.
Yhdestä kuvasta se ei onnistunut, mutta neljän kuvan sarjasta sai käsityksen tumman kaunottaren sosiaaliturvatunnuksesta.
Sen tulkitsin olevan M - 53049 ja kun kävin katsomassa viimevuotisia tietoja, niin numerot täsmäävät.
Orvokki täyttää kesäkuussa 4 vuotta ja on valmiina aloittamaan toisen pesintänsä.
Mielenkiintoista on seurata, milloin Kemo alkaa tuoda Orvokille, pesäkamppailun voittajalle, kosiokalaa ja milloin alkaa paritella
emännän kanssa.
Mielenkiintoista sääksikesää t. Matts
ASENTOJA
Miksi Kemo näyttää joka kuvassa olevan sellaisessa asennossa, että nokka näyttää vasemmalle. Ja mahtaako siinä suunnassa olla mielenkiintoista seurattavaa, peräti sääksityttösiä, taikka jotain pesää ja sen asukkaita huolestuttavaa seurattavaa?
Tässä asennossa myös linnun renkaan numeropuoli on miltei aina katsojaan päin, oli rengas kummassa jalassa tahansa. Kemo ei kuvakulmia renkaattomana ajattele, kuten ei tekisi rengastettunakaan. Videotekniikan välityksellä nettikatsojakin pysyy mukavissa oloissaan huomaamattomana sivustakatsojana.
Linnun sulat ja höyhenet ovat järjestäytyneet virtaviivaisesti lentosuuntaan, jolloin ilman vastus ja lämpöeristys ovat tehokkaimmillaan. Lennon loputtua höyhenistön järjestys pysyy parhaiten kuosissaan, jos ilmavirtauksen suunta säilytetään samana, kuin se lennossakin oli. Jos tuulee, nokka suunnataan vastatuuleen – tyyni sää suo enemmän olemisen vapausasteita. Kolea säätyyppi on vallinnut Hailuodossa samantyyppisenä varsin pitkään ja nytkin tuuli käy itäkaakosta (4 m/sek). Siihen suuntaan Kemon nokkakin näyttää osimoilleen asettuvan. Tässä asennossa -kytkimet kaakkoon - höyhenpeitteen lämmöneristys toimii suotuisimmillaan.
Jälleen ilmiön seuraamisessa on tilaus ite-tieteelle, jolloin Ilmatieteen laitoksen sivuilta voi tarkistaa Hailuodon Marjaniemen ja Ojakylän paikallistiedot ja katsoa, kotinäytöltä, miten yllä perusteltu spekulaatio toteuttaa itseään sääksi-tuuliviirin suuntien perusteella arvioituna.
Vastatuuleen arvioi Matts
Miksi Kemo näyttää joka kuvassa olevan sellaisessa asennossa, että nokka näyttää vasemmalle. Ja mahtaako siinä suunnassa olla mielenkiintoista seurattavaa, peräti sääksityttösiä, taikka jotain pesää ja sen asukkaita huolestuttavaa seurattavaa?
Tässä asennossa myös linnun renkaan numeropuoli on miltei aina katsojaan päin, oli rengas kummassa jalassa tahansa. Kemo ei kuvakulmia renkaattomana ajattele, kuten ei tekisi rengastettunakaan. Videotekniikan välityksellä nettikatsojakin pysyy mukavissa oloissaan huomaamattomana sivustakatsojana.
Linnun sulat ja höyhenet ovat järjestäytyneet virtaviivaisesti lentosuuntaan, jolloin ilman vastus ja lämpöeristys ovat tehokkaimmillaan. Lennon loputtua höyhenistön järjestys pysyy parhaiten kuosissaan, jos ilmavirtauksen suunta säilytetään samana, kuin se lennossakin oli. Jos tuulee, nokka suunnataan vastatuuleen – tyyni sää suo enemmän olemisen vapausasteita. Kolea säätyyppi on vallinnut Hailuodossa samantyyppisenä varsin pitkään ja nytkin tuuli käy itäkaakosta (4 m/sek). Siihen suuntaan Kemon nokkakin näyttää osimoilleen asettuvan. Tässä asennossa -kytkimet kaakkoon - höyhenpeitteen lämmöneristys toimii suotuisimmillaan.
Jälleen ilmiön seuraamisessa on tilaus ite-tieteelle, jolloin Ilmatieteen laitoksen sivuilta voi tarkistaa Hailuodon Marjaniemen ja Ojakylän paikallistiedot ja katsoa, kotinäytöltä, miten yllä perusteltu spekulaatio toteuttaa itseään sääksi-tuuliviirin suuntien perusteella arvioituna.
Vastatuuleen arvioi Matts
Tässä Mattsin vastaus kun kyselin häneltä ja Voitolta josko olisivat jo tunnistaneet Mailan alkuperän sen renkaan perusteella:
"Alku aina hankalaa.
Nettikuvien tarkkuuden osalta olen samalla tasolla, kuin blogiseuraajat - näytön tarkkuus ei
riitä numeroiden hahmottamiseen. Tältä osin olemme kaikki Voiton varassa. Kuten olen aikaisemmin
todennut, renkaan numeropuoli on kameraan päin vain silloin, kun linnun nokka osoittaa kohti kotikoneen
näytön vasenta reunaa - olisiko ilmansuunnissa etelä tai lounas? Näitä tilanteita ei ole ollut kovin paljon, eikä
jalkakoru muutenkaan ole ollut kyllin lähellä kameraa. Sen verran olen luullut hahmottaneeni, että renkaan
"ei numeropuolella" on kolme riviä pientä tekstiä, kuten suomalaisissa renkaissa aina on (Museum zool /
Helsinki / Finland) ja numeropuoli on likainen, mikä lisähaittaa muutenkin sumeaa logiikkaa.
Viime vuonna - parhaaseen Orvokkiaikaan - ensimmäisistä paritteluista ensimmäiseen munaan kului
n. 13 vrk. Jos Kemon uusi liitto johtaa lapsiperheen perustamiseen ja muninta alkaisi arviolta ihan
toukokuun viimeisinä päivinä, niin esikoisen kuoriutuminen tapahtuisi vasta heinäkuun puolella. Pesinnän
aikabudjetti tuntuisi kovin tiukalta, vaikka Lapin pesijöiden osalta se lienee ihan normaalikäytäntöä. Toivotaan,
että naaras pysyy tiukasti Hailuodon kauniissa maisemissa, vaikka Maila tähyääkin usein tuonne Raahen
suuntaan, missä hallitsee maineikas pesäpalloseura Pattijoen Urheilijat.
Terveisin Matts"
Joten odotellaan nyt Voiton vastausta, hän on ehkä jo zoomaillut rengasta.
------
toimeksiottaneena Moose
"Alku aina hankalaa.
Nettikuvien tarkkuuden osalta olen samalla tasolla, kuin blogiseuraajat - näytön tarkkuus ei
riitä numeroiden hahmottamiseen. Tältä osin olemme kaikki Voiton varassa. Kuten olen aikaisemmin
todennut, renkaan numeropuoli on kameraan päin vain silloin, kun linnun nokka osoittaa kohti kotikoneen
näytön vasenta reunaa - olisiko ilmansuunnissa etelä tai lounas? Näitä tilanteita ei ole ollut kovin paljon, eikä
jalkakoru muutenkaan ole ollut kyllin lähellä kameraa. Sen verran olen luullut hahmottaneeni, että renkaan
"ei numeropuolella" on kolme riviä pientä tekstiä, kuten suomalaisissa renkaissa aina on (Museum zool /
Helsinki / Finland) ja numeropuoli on likainen, mikä lisähaittaa muutenkin sumeaa logiikkaa.
Viime vuonna - parhaaseen Orvokkiaikaan - ensimmäisistä paritteluista ensimmäiseen munaan kului
n. 13 vrk. Jos Kemon uusi liitto johtaa lapsiperheen perustamiseen ja muninta alkaisi arviolta ihan
toukokuun viimeisinä päivinä, niin esikoisen kuoriutuminen tapahtuisi vasta heinäkuun puolella. Pesinnän
aikabudjetti tuntuisi kovin tiukalta, vaikka Lapin pesijöiden osalta se lienee ihan normaalikäytäntöä. Toivotaan,
että naaras pysyy tiukasti Hailuodon kauniissa maisemissa, vaikka Maila tähyääkin usein tuonne Raahen
suuntaan, missä hallitsee maineikas pesäpalloseura Pattijoen Urheilijat.
Terveisin Matts"
Joten odotellaan nyt Voiton vastausta, hän on ehkä jo zoomaillut rengasta.
------
toimeksiottaneena Moose
- Time is simply one possible order of events - A. Einstein
Liikaa aurinkoa, liikaa lämpöä
Hellepäivinä emoillakin on tukalat oltavat. Hautova emo läähättää ja samalla se haihduttaa vettä. Höyrystyminen sitoo lämpöä ja alentaa emon ruumiinlämpöä. Lintu ei hikoile.
Ympäristön lämpötila vaikuttaa joidenkin lintujen haudontaan ja korkea lämpötila voi mm. lyhentää emon haudontajaksoja. Aiemmin olen blogissani (sivu 2 / 30.4.2010) sivunnut haudonnan lämmönsäätelyä kertoessani linnun haudontaelimen, haudontalaikun, toiminnasta.
Siipikarjan poikastuotantoa on tutkittu laajasti ja kehitetty ohjeistus hyvän kuoriutuvuuden saavuttamiseksi. Paras kuoriutuvuus saavutetaan noin 38 asteen hautomalämpötilassa. Sikiökuolemat alkavat lisääntyä jo yli 40 asteessa. Liian korkea haudontalämpötila on kehittyvälle sikiölle vahingollisempaa, kuin munan kohtuullinen jäähtyminen. Kehityksen alkuvaiheessa sikiö kestää kylmää parhaiten. Jopa pakkasessa hieman haljenneiden sorsanmunien on todettu kuoriutuneen. Sikiönkehityksen loppupuolella poikanen ei kovin hyvin kestä lämpötilojen vaihtelua, vaikka sillä jo jonkin verran toimii oma lämmönsäätelyjärjestelmä. Liian matala haudontalämpötila hidastaa aineenvaihduntaa, sikiön kasvua ja pidentää haudonta-aikaa. Korkeat lämpötilat saattavat aiheuttaa sydämen, verenkiertoelinten, maksan jne. kehityshäiriöitä mm. epäsuhtaista elinten kehitystä.
Linnunmunien värityksen merkitystä on tutkittu ja saatu hieman ristiriitaisia tuloksia. Ympäristöön sulautuva väritys vähentää munien joutumista munansyöjien saaliiksi. Värillä on myös merkitystä auringonpaisteesta johtuviin seurauksiin. Väri suojaa sikiötä ultraviolettisäteiden haitallisilta vaikutuksilta. (-90 %). Kuoren väripigmentti myös absorboi lämpösäteilyä, mikä saattaa johtaa munan liialliseen lämpenemiseen, ellei hautova emo ole munien suojana. Kokeissa suora auringonpaiste nosti ruskean strutsinmunan lämpötilaa viidellä asteella tunnin aikana, kun taas valkoisilla munilla lämmönnousu oli merkittävästi pienempi.
Sääksen munien väritys vaihtelee lähes täysin ruskeasta valkoiseen. Yleensä väritys on siltä väliltä. Suorassa auringonpaisteessa sääksen munat voivat lämmetä liikaa, jos ne ovat pitkään alttiina suoralle auringonpaisteelle. Seilin nettipesällä (sunnuntaina 24.5.2014 klo 12.39 – 13.28) munat olivat melkein tunnin suojaamatta, kun joku venekunta katsoi asiakseen nauttia ikimuistoisista luontokokemuksista, viettäen laatuaikaa linjataulun edustalla. Emot eivät tuona aikana uskaltaneet tulla pesälle. Innokkaista fanittajista saattaa joskus olla riesaa - toivottavasti sikiöt sen kestivät.
Liian lämpimin terveisin Matts
Hellepäivinä emoillakin on tukalat oltavat. Hautova emo läähättää ja samalla se haihduttaa vettä. Höyrystyminen sitoo lämpöä ja alentaa emon ruumiinlämpöä. Lintu ei hikoile.
Ympäristön lämpötila vaikuttaa joidenkin lintujen haudontaan ja korkea lämpötila voi mm. lyhentää emon haudontajaksoja. Aiemmin olen blogissani (sivu 2 / 30.4.2010) sivunnut haudonnan lämmönsäätelyä kertoessani linnun haudontaelimen, haudontalaikun, toiminnasta.
Siipikarjan poikastuotantoa on tutkittu laajasti ja kehitetty ohjeistus hyvän kuoriutuvuuden saavuttamiseksi. Paras kuoriutuvuus saavutetaan noin 38 asteen hautomalämpötilassa. Sikiökuolemat alkavat lisääntyä jo yli 40 asteessa. Liian korkea haudontalämpötila on kehittyvälle sikiölle vahingollisempaa, kuin munan kohtuullinen jäähtyminen. Kehityksen alkuvaiheessa sikiö kestää kylmää parhaiten. Jopa pakkasessa hieman haljenneiden sorsanmunien on todettu kuoriutuneen. Sikiönkehityksen loppupuolella poikanen ei kovin hyvin kestä lämpötilojen vaihtelua, vaikka sillä jo jonkin verran toimii oma lämmönsäätelyjärjestelmä. Liian matala haudontalämpötila hidastaa aineenvaihduntaa, sikiön kasvua ja pidentää haudonta-aikaa. Korkeat lämpötilat saattavat aiheuttaa sydämen, verenkiertoelinten, maksan jne. kehityshäiriöitä mm. epäsuhtaista elinten kehitystä.
Linnunmunien värityksen merkitystä on tutkittu ja saatu hieman ristiriitaisia tuloksia. Ympäristöön sulautuva väritys vähentää munien joutumista munansyöjien saaliiksi. Värillä on myös merkitystä auringonpaisteesta johtuviin seurauksiin. Väri suojaa sikiötä ultraviolettisäteiden haitallisilta vaikutuksilta. (-90 %). Kuoren väripigmentti myös absorboi lämpösäteilyä, mikä saattaa johtaa munan liialliseen lämpenemiseen, ellei hautova emo ole munien suojana. Kokeissa suora auringonpaiste nosti ruskean strutsinmunan lämpötilaa viidellä asteella tunnin aikana, kun taas valkoisilla munilla lämmönnousu oli merkittävästi pienempi.
Sääksen munien väritys vaihtelee lähes täysin ruskeasta valkoiseen. Yleensä väritys on siltä väliltä. Suorassa auringonpaisteessa sääksen munat voivat lämmetä liikaa, jos ne ovat pitkään alttiina suoralle auringonpaisteelle. Seilin nettipesällä (sunnuntaina 24.5.2014 klo 12.39 – 13.28) munat olivat melkein tunnin suojaamatta, kun joku venekunta katsoi asiakseen nauttia ikimuistoisista luontokokemuksista, viettäen laatuaikaa linjataulun edustalla. Emot eivät tuona aikana uskaltaneet tulla pesälle. Innokkaista fanittajista saattaa joskus olla riesaa - toivottavasti sikiöt sen kestivät.
Liian lämpimin terveisin Matts
Pesäkilpailu vaikuttaa pesintämenestykseen
Monivuotisessa nettiseurannassa tulee eteen aina uudenlaisia tilanteita sääksien pesinnöissä ja niistä voidaan sitten yrittää tulkita, millä tavoin ongelmat vaikuttavat pesintään ja minkälaisia ratkaisuja linnut keksivät arjen ongelmiin.
Hailuodossa nettiseurantaa on ollut jo 9 vuotta. Aluksi pesällä oli sama naaras (Nemo) 6 vuotta, mutta se ei palannut muuttomatkaltaan 2012 ja sen jälkeen joka vuosi on pesää hallinnut eri naaras. (2012 Vuokko, 2013 Orvokki ensipesijä, 2014 Maila syrjäytti Orvokin).
Sääksen pesälle vakiintunut pari on useimmiten sama vuodesta toiseen. Sääksien pätkäparisuhde kestää vuosittain käytännössä pesinnän ajan (n. 5 kk). Muuten ne tuskin kohtaavat toisensa. Muuttokin tapahtuu eri aikaan ja talvehtimispaikat saattavat olla tuhansien kilometrien päässä toisistaan.
Keväällä useampikin sääksi haluaa päästä pesimään ja tuottamaan jälkeläisiä. Uroksen hallussa olevalle reviirille pyrkii usein vieraita pesintähalukkaita naaraita. Varsinkin nuoret pesimättömät naaraat hakeutuvat mieluusti valmiiseen pesään.
Jos pesän vakituinen naaras ei ole ”ajoissa” saapunut muuttomatkaltaan, pesän uros pyrkii varmistamaan oman mahdollisuutensa tuottaa jälkeläisiä ja tällaisessa tilanteessa se pyrkii parittelemaan pesälle hakeutuvien naaraiden kanssa. Niitä ei yritetä häätää pois ja lisääntymisvietin vallassa voi olla ristiriitaista yrittää karkottaa itseään suurempaa vierasta naarasta muualle. Naarasta valittaessa tehokkaimmaksi keinoksi saattaa muodostua palkitseminen, jolloin mieluisa naaras pidetään pesällä uroksen ruokinnassa.
Hailuodon Kemo-uroksella on kaikkea sitä, mikä miehen valinnassa on keskeistä. Sillä on tunnettu komea kiinteistö arvostetulla alueella, vakituinen kalastajan ammatti, sekä selkeät elämän tavoitteet. Perhesuunnittelussa tähdätään kolmen jälkeläisen kasvattamiseen kesässä. Loppuaika vuodesta matkustellaan ja levätään lämpimissä maissa. Tällaisen komistuksen suosiosta kannattaa kilpailla, jopa taistella.
Reviirittömät urokset ovat vielä paikkaansa ja tilaisuuttansa etsiviä ”lentojätkiä”.
Tänä vuonna kolmen naaraan taistelu pesintäoikeudesta on ollut ankaraa. Syöksyin ja muillakin, nettikuvassa näkymättömin keinoin, on kilpailijat yritetty pitää pois pesältä. Pesinnän aloittaminen ei ole rintamaolosuhteissa yhdeltäkään luonnistunut, eikä viimevuotinenkaan Pedersören tyttö ole onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa. Maila näyttää voitokkaalta. Parittelukuvia analysoitaessa vaikuttaa siltä, että sekään ei osaa viedä aktia niin pitkälle (kloaka vasten kloaka), että hedelmöittyminen olisi mahdollista. Tämä viittaisi kokemattomuuteen ja/tai kypsymättömyyteen.
Taistelu pesintäoikeudesta haittaa sääksen lisääntymistä.
Tarkasteltaessa tämän vuoden (2014) nettikamerapesien pesinnän ajoitusta suhteessa pesäkamppailuihin, voidaan selkeästi havaita, että niillä pesillä, joilla on käyty ankaria pesätaisteluja, pesintä on yli kaksi viikkoa muita myöhäisempi. Myöhäisillä pesinnöillä on näkemykseni mukaan yleensä normaalia huonompi poikastuotanto.
Joissakin tapauksissa pesintä ei onnistu laisinkaan.
Pesät, joilla on käyty naaraiden välistä kilpailua on tulkintani mukaan ollut:
Viro II, UK. Dyfi, Viro I ja Hailuoto
Kahden ensimmäisen pesinnän osalta muninta oli keskimäärin 6.5 ja kuoriutuminen vastaavasti 9-10.6, mikä on runsaat 2 viikkoa (16 vrk) myöhäisempää kuin pesillä, joilla nettikamerahavaintojen mukaan ei ollut mainittavaa pesäkamppailua. Näissä kamppailun voittivat viimevuotiset naaraat, joilla oli varmaankin suurin motivaatio.
Hailuodossa kolmen naaraan taistossa muninta ei onnistunut lainkaan ja Viro I:llä pariskunta ei palannut naaraiden välienselvittelyn jälkeen pesälle. Ehkä parilla on vaihtopesä.
Pesät, joilla naaraiden välistä kilpailua ei tulkintani mukaan ole ollut:
Seili, Latvia, Skotlanti L. Lowes, Skotlanti L. Garten
Häiriöttömillä pesillä muninta oli huomattavasti aikaisempaa (16 vrk) edelliseen ryhmään verrattuna (X=20.4), samoin kuoriutuminen (X=25.5). Tästä luetaan pois Skotlannin 29-vuotiaan Ladyn tulos, koska se näyttää jo edenneen menopaussiin, eivätkä munat ole kuoriutuneet hartaasta ylihaudonnasta huolimatta.
Pesäkilpailu ja taistelut muina vuosina:
Nettikameraseurannan aikana on käynyt ilmi, miten yleistä taistelu reviiristä ja pesästä on. Itsestäänselvyydetkin on saatettu kyseenalaisiksi. Nettipesillä on vuosien mittaan kamppailtu rajustikin. Olen poiminut esiin ainakin seuraavat pesinnät:
Seili 2011: Nykyinen Vasuri-uros valtasi taistelun jälkeen pesän, jossa oli jo 2 munaa. Naaras hautoi niitä vielä 10 päivää taistelun jälkeen, kunnes nälkäisenä luovutti, kun ei ollut uuden uroksen ruokahuollossa. Pesintä tuhoutui ja varikset viimein veivät munat. Vasuri valloittaja ei onnistunut pesimään, vaikka naaraita oli muutamia vuorollaan pesällä ja hyvässä ruokinnassa.
Janakkala 2012: Uusi pari aloitti pesimisen ja sai yhden munan. Vanha naaras valloitti pesän takaisin itselleen – muna rikkoutui – valloittaja sai 3 poikasta, jotka kuitenkin jostakin syystä menehtyivät.
Viro I 2013: Pesintä aloitettiin vanhan uroksen kanssa. Uusi Oxana-naaras ehti munia yhden munan. Vanha Piret-naaras saapui ja voitti pesäkamppailun. Uros yritti hautoa munaa, mutta se viimein katosi. Tähän pesään ei tullut pesintää, vaikka parittelu ja parisuhde jatkui Piret-naaraan kanssa. Sama naaras on tänäkin vuonna.
Hahmotelma uuslainalaisuudeksi:
Minulle muotoutuvan käsityksen mukaan:
- reviiristä taistellaan uros vastaan uros,
- pesintäoikeudesta naaras vastaan naaras,
- ravinnosta poikaset keskenään (nokkimisjärjestys),
- pesän poikaset vastaan vieras lentopoikanen.
Pesinnän epäonnistumisen jälkeen on vielä sääksenelämää.
Pesä ja reviiri ovat sääksenelämän keskipiste. Sitä ei jätetä muiden vallattavaksi ja pesää voidaan kunnostaa vielä elokuussakin. Linnut voivat myös rakentaa täysin uuden pesän, joka voidaan ottaa käyttöön seuraavana kesänä (kesäpesä).
Tänä vuonna Hailuodon pesähistoriassa on jälleen kerran uusi ennen näkemätön ja kokematon tilanne. Sääksikorkeakoulun opetusohjelmaan se tuli yllättäen ja pyytämättä. Toivottavasti osaamme opetusta monipuolisuudessaan kyllin arvostaa.
Informaatiovirrassa menee kokenutkin toimittaja ymmälle – mene sinäkin! t. Matts
Monivuotisessa nettiseurannassa tulee eteen aina uudenlaisia tilanteita sääksien pesinnöissä ja niistä voidaan sitten yrittää tulkita, millä tavoin ongelmat vaikuttavat pesintään ja minkälaisia ratkaisuja linnut keksivät arjen ongelmiin.
Hailuodossa nettiseurantaa on ollut jo 9 vuotta. Aluksi pesällä oli sama naaras (Nemo) 6 vuotta, mutta se ei palannut muuttomatkaltaan 2012 ja sen jälkeen joka vuosi on pesää hallinnut eri naaras. (2012 Vuokko, 2013 Orvokki ensipesijä, 2014 Maila syrjäytti Orvokin).
Sääksen pesälle vakiintunut pari on useimmiten sama vuodesta toiseen. Sääksien pätkäparisuhde kestää vuosittain käytännössä pesinnän ajan (n. 5 kk). Muuten ne tuskin kohtaavat toisensa. Muuttokin tapahtuu eri aikaan ja talvehtimispaikat saattavat olla tuhansien kilometrien päässä toisistaan.
Keväällä useampikin sääksi haluaa päästä pesimään ja tuottamaan jälkeläisiä. Uroksen hallussa olevalle reviirille pyrkii usein vieraita pesintähalukkaita naaraita. Varsinkin nuoret pesimättömät naaraat hakeutuvat mieluusti valmiiseen pesään.
Jos pesän vakituinen naaras ei ole ”ajoissa” saapunut muuttomatkaltaan, pesän uros pyrkii varmistamaan oman mahdollisuutensa tuottaa jälkeläisiä ja tällaisessa tilanteessa se pyrkii parittelemaan pesälle hakeutuvien naaraiden kanssa. Niitä ei yritetä häätää pois ja lisääntymisvietin vallassa voi olla ristiriitaista yrittää karkottaa itseään suurempaa vierasta naarasta muualle. Naarasta valittaessa tehokkaimmaksi keinoksi saattaa muodostua palkitseminen, jolloin mieluisa naaras pidetään pesällä uroksen ruokinnassa.
Hailuodon Kemo-uroksella on kaikkea sitä, mikä miehen valinnassa on keskeistä. Sillä on tunnettu komea kiinteistö arvostetulla alueella, vakituinen kalastajan ammatti, sekä selkeät elämän tavoitteet. Perhesuunnittelussa tähdätään kolmen jälkeläisen kasvattamiseen kesässä. Loppuaika vuodesta matkustellaan ja levätään lämpimissä maissa. Tällaisen komistuksen suosiosta kannattaa kilpailla, jopa taistella.
Reviirittömät urokset ovat vielä paikkaansa ja tilaisuuttansa etsiviä ”lentojätkiä”.
Tänä vuonna kolmen naaraan taistelu pesintäoikeudesta on ollut ankaraa. Syöksyin ja muillakin, nettikuvassa näkymättömin keinoin, on kilpailijat yritetty pitää pois pesältä. Pesinnän aloittaminen ei ole rintamaolosuhteissa yhdeltäkään luonnistunut, eikä viimevuotinenkaan Pedersören tyttö ole onnistunut vakiinnuttamaan asemaansa. Maila näyttää voitokkaalta. Parittelukuvia analysoitaessa vaikuttaa siltä, että sekään ei osaa viedä aktia niin pitkälle (kloaka vasten kloaka), että hedelmöittyminen olisi mahdollista. Tämä viittaisi kokemattomuuteen ja/tai kypsymättömyyteen.
Taistelu pesintäoikeudesta haittaa sääksen lisääntymistä.
Tarkasteltaessa tämän vuoden (2014) nettikamerapesien pesinnän ajoitusta suhteessa pesäkamppailuihin, voidaan selkeästi havaita, että niillä pesillä, joilla on käyty ankaria pesätaisteluja, pesintä on yli kaksi viikkoa muita myöhäisempi. Myöhäisillä pesinnöillä on näkemykseni mukaan yleensä normaalia huonompi poikastuotanto.
Joissakin tapauksissa pesintä ei onnistu laisinkaan.
Pesät, joilla on käyty naaraiden välistä kilpailua on tulkintani mukaan ollut:
Viro II, UK. Dyfi, Viro I ja Hailuoto
Kahden ensimmäisen pesinnän osalta muninta oli keskimäärin 6.5 ja kuoriutuminen vastaavasti 9-10.6, mikä on runsaat 2 viikkoa (16 vrk) myöhäisempää kuin pesillä, joilla nettikamerahavaintojen mukaan ei ollut mainittavaa pesäkamppailua. Näissä kamppailun voittivat viimevuotiset naaraat, joilla oli varmaankin suurin motivaatio.
Hailuodossa kolmen naaraan taistossa muninta ei onnistunut lainkaan ja Viro I:llä pariskunta ei palannut naaraiden välienselvittelyn jälkeen pesälle. Ehkä parilla on vaihtopesä.
Pesät, joilla naaraiden välistä kilpailua ei tulkintani mukaan ole ollut:
Seili, Latvia, Skotlanti L. Lowes, Skotlanti L. Garten
Häiriöttömillä pesillä muninta oli huomattavasti aikaisempaa (16 vrk) edelliseen ryhmään verrattuna (X=20.4), samoin kuoriutuminen (X=25.5). Tästä luetaan pois Skotlannin 29-vuotiaan Ladyn tulos, koska se näyttää jo edenneen menopaussiin, eivätkä munat ole kuoriutuneet hartaasta ylihaudonnasta huolimatta.
Pesäkilpailu ja taistelut muina vuosina:
Nettikameraseurannan aikana on käynyt ilmi, miten yleistä taistelu reviiristä ja pesästä on. Itsestäänselvyydetkin on saatettu kyseenalaisiksi. Nettipesillä on vuosien mittaan kamppailtu rajustikin. Olen poiminut esiin ainakin seuraavat pesinnät:
Seili 2011: Nykyinen Vasuri-uros valtasi taistelun jälkeen pesän, jossa oli jo 2 munaa. Naaras hautoi niitä vielä 10 päivää taistelun jälkeen, kunnes nälkäisenä luovutti, kun ei ollut uuden uroksen ruokahuollossa. Pesintä tuhoutui ja varikset viimein veivät munat. Vasuri valloittaja ei onnistunut pesimään, vaikka naaraita oli muutamia vuorollaan pesällä ja hyvässä ruokinnassa.
Janakkala 2012: Uusi pari aloitti pesimisen ja sai yhden munan. Vanha naaras valloitti pesän takaisin itselleen – muna rikkoutui – valloittaja sai 3 poikasta, jotka kuitenkin jostakin syystä menehtyivät.
Viro I 2013: Pesintä aloitettiin vanhan uroksen kanssa. Uusi Oxana-naaras ehti munia yhden munan. Vanha Piret-naaras saapui ja voitti pesäkamppailun. Uros yritti hautoa munaa, mutta se viimein katosi. Tähän pesään ei tullut pesintää, vaikka parittelu ja parisuhde jatkui Piret-naaraan kanssa. Sama naaras on tänäkin vuonna.
Hahmotelma uuslainalaisuudeksi:
Minulle muotoutuvan käsityksen mukaan:
- reviiristä taistellaan uros vastaan uros,
- pesintäoikeudesta naaras vastaan naaras,
- ravinnosta poikaset keskenään (nokkimisjärjestys),
- pesän poikaset vastaan vieras lentopoikanen.
Pesinnän epäonnistumisen jälkeen on vielä sääksenelämää.
Pesä ja reviiri ovat sääksenelämän keskipiste. Sitä ei jätetä muiden vallattavaksi ja pesää voidaan kunnostaa vielä elokuussakin. Linnut voivat myös rakentaa täysin uuden pesän, joka voidaan ottaa käyttöön seuraavana kesänä (kesäpesä).
Tänä vuonna Hailuodon pesähistoriassa on jälleen kerran uusi ennen näkemätön ja kokematon tilanne. Sääksikorkeakoulun opetusohjelmaan se tuli yllättäen ja pyytämättä. Toivottavasti osaamme opetusta monipuolisuudessaan kyllin arvostaa.
Informaatiovirrassa menee kokenutkin toimittaja ymmälle – mene sinäkin! t. Matts
Elokuun parittelu.
Automaattiseen tallennukseen jäi emojen elokuinen parittelukuva. On tunnettua, että sääkset vielä ennen muuttoaan saattavat kunnostaa pesää varsinkin tapauksissa, joissa pesintä ei ole onnistunut. Parittelua on ennenkin havaittu vaiheessa, jolloin sillä ei ole merkitystä lisääntymiselle, kuten myöhäisessä pesäpoikasvaiheessa. Hailuodossa havaittu parittelu tapahtui tilanteessa, jossa ei ole ollut munintaan ja poikastuotantoon johtavaa pesintää – yritystä kuitenkin. Elokuun parittelu on havaintona käsittääkseni ainutlaatuinen. Se liittynee parisuhteen vahvistamiseen ja tähtää seuraavaan pesimäkauteen. Kohta emot muuttavat ja joutuvat yli puoleksi vuodeksi erilleen toisistaan. Pesälle vakiintunut Maila-naaras onnistui tänä vuonna (2014) syrjäyttämään viime vuoden naaraan ja karkottamaan muutkin kilpailevat neitoset. Se ei kuitenkaan itse pystynyt tuottamaan munia eikä poikasia tiukassa pesimiskamppailussa. Jos Maila seuraavinakin vuosina selviytyy voittajana pesimiskilpailussa, olisi tässä hyvä alku solmia se elinikäinen parisuhde.
Ensi vuodellekin riittää jännitystä!
Sääksiminen on elämää suurempaa. T. Matts
Automaattiseen tallennukseen jäi emojen elokuinen parittelukuva. On tunnettua, että sääkset vielä ennen muuttoaan saattavat kunnostaa pesää varsinkin tapauksissa, joissa pesintä ei ole onnistunut. Parittelua on ennenkin havaittu vaiheessa, jolloin sillä ei ole merkitystä lisääntymiselle, kuten myöhäisessä pesäpoikasvaiheessa. Hailuodossa havaittu parittelu tapahtui tilanteessa, jossa ei ole ollut munintaan ja poikastuotantoon johtavaa pesintää – yritystä kuitenkin. Elokuun parittelu on havaintona käsittääkseni ainutlaatuinen. Se liittynee parisuhteen vahvistamiseen ja tähtää seuraavaan pesimäkauteen. Kohta emot muuttavat ja joutuvat yli puoleksi vuodeksi erilleen toisistaan. Pesälle vakiintunut Maila-naaras onnistui tänä vuonna (2014) syrjäyttämään viime vuoden naaraan ja karkottamaan muutkin kilpailevat neitoset. Se ei kuitenkaan itse pystynyt tuottamaan munia eikä poikasia tiukassa pesimiskamppailussa. Jos Maila seuraavinakin vuosina selviytyy voittajana pesimiskilpailussa, olisi tässä hyvä alku solmia se elinikäinen parisuhde.
Ensi vuodellekin riittää jännitystä!
Sääksiminen on elämää suurempaa. T. Matts
-
Pb
- Site Admin
- Viestit: 2214
- Liittynyt: 11 Syys 2009 08:38
- 14
- Paikkakunta: Espoo, Suomi Finland
- Viesti:
Hei Matts, lukijoita kiinnostaa:
Mitä sääksenpoikasilta mitataan ja miksi?
Otetaanko näytteitä?
Kumpaan jalkaan rengastuksessa pannaan rengas?
Miksi joillakin linnuilla on lisäksi värillinen tunnistusrengas?
Olet aikaisemmin kirjoittanut rengastukseen liittyvistä asioista 24 Touko 2010, joten osaan kysymyksitä vastaus löytyy seuraavasta:
Pb
Mitä sääksenpoikasilta mitataan ja miksi?
Otetaanko näytteitä?
Kumpaan jalkaan rengastuksessa pannaan rengas?
Miksi joillakin linnuilla on lisäksi värillinen tunnistusrengas?
Olet aikaisemmin kirjoittanut rengastukseen liittyvistä asioista 24 Touko 2010, joten osaan kysymyksitä vastaus löytyy seuraavasta:
Matts kirjoitti:Renkaiden antama informaatio:
Renkaassa on merkittynä
- Rengastustoimisto: MUSEUM ZOOL.HELSINKI FINLAND. Tähän osoitteeseen voi löytäjä palauttaa renkaan, jos se lintu löytyy tai rengas muuten voidaan lukea. Tiedot voi lähettää myös löytömaan rengastustoimistoon, josta se edelleen toimitetaan rengastusmaan rengastustoimistoon. Tiedot voi toimittaa myös internetin kautta täyttämällä ATK-lomake.
- Renkaan tunnus: renkaan koko ja juokseva numero: esimerkiksi M - 51016, jonka mukaan lintu yksilöidään.
Rengastettaessa sääkseltä merkitään muistiin linnun paino, siiven pituus (siipitaipeesta pisimmän siipisulan kärkeen). Lisäksi muistiin merkitään tarkka rengastuspaikka. Tutkimuslomakkeelle merkitään myös pesää, pesäpuuta, pesäympäristöä ja sen käsittelyastetta koskevat tiedot ja mahdollisuus on ilmoittaa paljon muitakin tietoja.
Löydettäessä lintu, saa löytäjä tiedon siitä, kuka on linnun rengastanut, milloin ja missä se on rengastettu, mikä on linnun ikä, onko se rengastettu poikasena, miten kaukana rengastuspaikalta se on todettu, jne.
Tutkimustarkoituksiin kerättävä voi sisältää seuraavanlaisia tietoja:
"Pesäpuu on 18 metriä korkea mänty, jonka tyven ympärysmitta on 148 cm ja rungon ympärysmitta pesän alta 18 cm. Pesä on männyn latvaan pudonneen pesän tilalle rakennettu tekopesä. Pesäpaikka on osittain ojitettu räme, puuston tila on hakkaamaton ja 50 m:n säteellä ei ole pesäpuun kokoisia puita. Lintu on rengastettu 14.7.2009 pesäpoikasena ja lisäksi pesässä on toinen poikanen ja kuoriutumaton muna. Rengastetun poikasen paino oli rengastettaessa 1540 g ja siiven pituus 32 cm. Se oli poikueen vanhin poikanen. Pesässä oli saalistähteenä 179 g:n ahven. Pesäpuuhun on kiinnitetty lasikuituinen rauhoituslaatta.
Värirenkaita käytetään tutkimuksellisiin tarkoituksiin, jolloin tavoitteena on saada linnusta tietoa optisin menetelmin, kuten kaukoputkella tarkkailemalla tai kameralla. Hailuodon sääksenpesällä on tunnistettu värirenkaista pesällä vierailleet rengastettu merikotka (rengastettu Iissä) ja maakotka (Kuusamossa). Merikotkan värirenkaisiin kuuluu vuosirengas ja aluerengas, joista edellinen on vuosittain eri värinen. Toisessa värirenkaassa numerot on tavanomaista suuremmat, jotta ne voidaan kaukoputkella myös lukea. Suomalaisilla sääksillä käsittääkseni Pohtiolammen sääksikeskuksen kala-altailla säännöllisesti vierailevat sääkset on värirengastettu yksilötunnistuksen helpottamiseksi. Näistä tiedetään miltä pesiltä linnut tulevat kalastamaan.
Terveisin Matts
Pb
Ei minua varten tarvii keittää... 
Mitä sääksenpojista mitataan ja miksi
Rengastustoimisto edellyttää, että rengastettavat sääksenpojat punnitaan ja siiven pituus (ulommasta siipitaipeesta käsisulkien kärkeen) mitataan. Paino kertoo poikasen kehityksestä ja kunnosta. Sääksen siiven mitta on syntyessä n. 2 cm ja sulkien kasvaessa pituutta tulee noin 1 cm/vrk. Nettikamerapesissä poikasten kuoriutumisajat tiedetään tarkasti ja esimerkiksi Hailuodon 2013 poikasen siipi kuoriutumisesta rengastukseen oli kasvanut 0,98 cm/vrk. Siipi ei kasva tasaisesti, mutta rengastusiässä (3-4 vk) siiven mitta on kuitenkin hyvin käyttökelpoinen ikää arvioitaessa, kun kuoriutumisaikaakaan ei tiedetä. Poikasten kärsiessä ravinnon puutteesta, painon kehitys ja myös siiven kasvu hidastuvat.
Itse olen mitannut poikasen jalan paksuutta ja jonkunlaista nilkan mittaa, vaikka työskentely puussa on usein melko rajallista. Lisäksi kädellä tunnustellen arvioin poikasen kuvun tilaa omalla asteikolla (0 tyhjä – 5 aivan täynnä) rengastuspäivän ravinnon saannin arvioimiseksi. Jos kupu tuntuu kovalta, poikanen on äskettäin ruokaillut.
Mitä näytteitä otetaan – mitä tietoja ilmoitetaan
Rengastustoimisto pyytää lähettämään keskusmuseoon kuoriutumattomat munat, munankuoren palaset, kuolleet poikaset, sulat, havainnot saaliskaloista jne. tutkimuksia varten.
Kirjattavia tietoja ovat emojen, poikasten ja munien lukumäärät, tiedot pesäpuun mitoista ja pesän ympäristön tilasta, sekä pesää ja pesäympäristöä koskevista muutoksista jne.
Kumpaan jalkaan rengas kiinnitetään?
Jos rengas kiinnitetään vasempaan jalkaan, numerotunnus on helpompi kiikarilla tai pesäkameralla erottaa, kun se näkyy ulospäin. Äärimmäisen vaikeaa on numeroa lukea tuolloinkin. Jos rengas on oikeassa jalassa, numerotunnus on sisäpuolella ja enemmän piilossa vatsan alla. Jos taas haluaa esim. lentopoikasvaiheessa tunnistaa poikasia (varsinkin jos niitä on 2 kpl), voidaan renkaat kiinnittää eri jalkoihin, jolloin yksilöinti onnistuu kiikaroimalla. Muutoin ei jalan valinnalla liene merkitystä.
Värirenkaat
Värirenkaita käytetään vain erityisistä syistä. Hailuodon nettipesällä piipahti 29.4.2013 hetken punaisella lukurenkaalla varustettu urossääksi (käsitelty blogissa Sääksivuosi 2013 5.9.2013 sivu 16). Se voitiin yksilöidä Keminmaalla aikuisena pesäsuollaan rengastetuksi urokseksi. Värirengastuksia on Suomessa yli 200 ja sitä käytetään rengastettaessa aikuisia emoja, jotka on mahdollisuus tunnistaa pesäpaikoillaan kiikarilla tai digikuvista. Havainnoista voidaan mm. määrittää emojen pysyvyys ja vaihtuvuus.
Sääksiterveisin Matts
Rengastustoimisto edellyttää, että rengastettavat sääksenpojat punnitaan ja siiven pituus (ulommasta siipitaipeesta käsisulkien kärkeen) mitataan. Paino kertoo poikasen kehityksestä ja kunnosta. Sääksen siiven mitta on syntyessä n. 2 cm ja sulkien kasvaessa pituutta tulee noin 1 cm/vrk. Nettikamerapesissä poikasten kuoriutumisajat tiedetään tarkasti ja esimerkiksi Hailuodon 2013 poikasen siipi kuoriutumisesta rengastukseen oli kasvanut 0,98 cm/vrk. Siipi ei kasva tasaisesti, mutta rengastusiässä (3-4 vk) siiven mitta on kuitenkin hyvin käyttökelpoinen ikää arvioitaessa, kun kuoriutumisaikaakaan ei tiedetä. Poikasten kärsiessä ravinnon puutteesta, painon kehitys ja myös siiven kasvu hidastuvat.
Itse olen mitannut poikasen jalan paksuutta ja jonkunlaista nilkan mittaa, vaikka työskentely puussa on usein melko rajallista. Lisäksi kädellä tunnustellen arvioin poikasen kuvun tilaa omalla asteikolla (0 tyhjä – 5 aivan täynnä) rengastuspäivän ravinnon saannin arvioimiseksi. Jos kupu tuntuu kovalta, poikanen on äskettäin ruokaillut.
Mitä näytteitä otetaan – mitä tietoja ilmoitetaan
Rengastustoimisto pyytää lähettämään keskusmuseoon kuoriutumattomat munat, munankuoren palaset, kuolleet poikaset, sulat, havainnot saaliskaloista jne. tutkimuksia varten.
Kirjattavia tietoja ovat emojen, poikasten ja munien lukumäärät, tiedot pesäpuun mitoista ja pesän ympäristön tilasta, sekä pesää ja pesäympäristöä koskevista muutoksista jne.
Kumpaan jalkaan rengas kiinnitetään?
Jos rengas kiinnitetään vasempaan jalkaan, numerotunnus on helpompi kiikarilla tai pesäkameralla erottaa, kun se näkyy ulospäin. Äärimmäisen vaikeaa on numeroa lukea tuolloinkin. Jos rengas on oikeassa jalassa, numerotunnus on sisäpuolella ja enemmän piilossa vatsan alla. Jos taas haluaa esim. lentopoikasvaiheessa tunnistaa poikasia (varsinkin jos niitä on 2 kpl), voidaan renkaat kiinnittää eri jalkoihin, jolloin yksilöinti onnistuu kiikaroimalla. Muutoin ei jalan valinnalla liene merkitystä.
Värirenkaat
Värirenkaita käytetään vain erityisistä syistä. Hailuodon nettipesällä piipahti 29.4.2013 hetken punaisella lukurenkaalla varustettu urossääksi (käsitelty blogissa Sääksivuosi 2013 5.9.2013 sivu 16). Se voitiin yksilöidä Keminmaalla aikuisena pesäsuollaan rengastetuksi urokseksi. Värirengastuksia on Suomessa yli 200 ja sitä käytetään rengastettaessa aikuisia emoja, jotka on mahdollisuus tunnistaa pesäpaikoillaan kiikarilla tai digikuvista. Havainnoista voidaan mm. määrittää emojen pysyvyys ja vaihtuvuus.
Sääksiterveisin Matts
Kiitos Matts rengastukseen kuuluvien seikkojen tietoiskusta. Kevättä odotellen tässä nyt mennään. 
- Time is simply one possible order of events - A. Einstein
