Koskahan nämä poikaset ovat saaneet ihan kunnon kalaa, pikkulintuja ja nokkakalaa enimmäkseen?
Nuorempi, naaras pistää yleensä ne yksin suuhunsa. Vanhempi poikanen, koiras, on reilu puolikiloa pienempi sisartaan.Kuitenkin hyvin molemmat ovat selviytyneet vaikeuksista huolimatta, ovathan niin ihania kaveruksia
Kiva, on ruokaakin tuotu, ref. vilman kuvat edell. sivu!
Nyt just pesällä oikealla näkyykin jotakin punaista.
Siipiään kotkalapset verryttelivät - iloisen oloisina.
On huutoon sitten vastattukin... Juuri siellä toinen poikanen nieli loppuja eväästä . Toinen katseli rauhassa makuultaan. Näillä tosiaan kuin vaikuttaisi olevan keskenään oikein mukavaa, ihan kuin ne äskenkin olisivat jutelleet.
Nyt se sama joka just söi, on puolimakuullaan ja huutelee taas ilmoituksia metsän kätköihin. Eivät nuo huutelut aina mitään nälkävalituksia välttämättä olekaan, kai se vain on eläväistä keskustelun halua. Ja nyt se on noussut taas pystyyn ja huutelee, vaikka kupu näyttää täydeltä. Sen taitaapi vaan tehdä mieli jo lentelemään, onhan tämä vähän tylsää oleilua.
Toinen takalaidalla söi jotakin, toinen makoilee ja näyttäisi olevan uusi iso sulka(?) sen vieressä. Hyvinpä täällä kuitenkin menee, vaikkemme niin usein mässäilyjä näekään. Toinen tekee jo hienoja lentohyppyjä.